Jutta alusasumalliksi

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on lähtenyt uuden vuoden kunniaksi Iltalehden glamour-kuviin.

Seuraavaksi hän voisi mielestäni esitellä kevään uutta alusasumallistoa ja sen jälkeen kesäistä bikinimuotia.

Tekisi säväyksen, jos Jutta komeilisi esimerkiksi bussipysäkeillä suurissa ulkomainoksissa jokin hehkeä alusasu tai uimapuku yllään.

Ehkä SDP voisi perustaa ihan oman malliston ja ruveta kilpailemaan H&M:n kanssa.

Olin ennen joulua niin muissa maailmoissa, etten edes huomannut, oliko H&M:lla tänä jouluna näyttävää ulkomainosta, josta naisjärjestöt olisivat närkästyneet, kuten heillä on ollut aikaisempina vuosina tapana.

Jos Jutta alkaisi näitä asuja mainostaa, feministitkin voisivat sen hyväksyä.

Paavo Lipponen sanoi tv-haastattelussa äsken, etteivät kaikki demarit vieläkään tue Juttaa täysin rinnoin puheenjohtajana.

Näillä esittämilläni uusilla metooreilla Jutta saisi uutta nostetta.

Ellei Jutta onnistu, Sandy on jo valmiina. Olen valinnut Sandylle punaisen asun, joka sopisi SDP:n puheenjohtajalle. En voi panna linkkiä puna-asuisesta Sandystä tähän, koska se ei vielä toimi. Kuvat ovat kuitenkin tallella.


JK. Nousee, nouseeko jo sullakin. Sanat Juha Vainio.

Nyt alkaa kaikki SDP:ssä nousta.

Jäävät nämä porvareiden jutut ja povaukset häpeään demareiden alamäestä.

Lötkö Blade Runner

Nyt on lötkö olo. Koostin juuri 15 000 merkin kertomuksen eläkkeelle vetäytyneestä pop- ja filmitähtien pr-agentista Kyösti Lötkönperästä, joka ei saa rauhaa entisiltä asiakkailtaan. Varsinkin Britney ja Lindsay käyvät jatkuvasti hakemassa neuvoja ja rauhaa häneltä, kun hän yrittää rentoutua kuparisessa kalamajassaan Reposaaressa tai maaseutuasunnollaan sisämaassa, jossa on runsaasti linoleum-ratkaisuja.

Juttua täytyy vielä paljon hioa ja pohtia sen taiteellisia ratkaisuja.

Minua on tänään vaivannut sellainen elämää suurempi kysymys, onko Blade Runner sittenkään hyvä elokuva. Katselin eilen televisiosta sen lopullisen version.

En ole oikein koskaan pitänyt koko filmistä. Onhan siinä hienoa visuaalisuutta, mutta jotenkin se on tyhjä filmi. Onhan noita scifejä nähty. Ehkä katselen sen vielä kerran videolta, koska se on niin kovassa maineessa. Onhan se kaiketi viimeinen ei-digitaalinen tieteiselokuva.

Toiselta kanavalta tuli samaan aikaan Aki Kaurismäen Laitakaupungin valot. Sitä en viitsinyt katsoa ollenkaan. Kaurismäen naamalla on melkein aina niin ylimielinen ilme, etten viitsi katsoa hänen elokuviaankaan.

Joulu meni tasaisesti

Joulu meni minulta tasaisesti. Kukaan ei puhunut minulle mitään, enkä minä sanonut kenellekään mitään.

Tänään kirjoitin noin parin tuhannen sanan (n. 15 000 merkkiä) kertomuksen erään poliittisen konsultin joulunvietosta, josta piti tulla yksinäinen, mutta hän saikin yllätysvieraita, ja vielä sellaisia mieluisia yllätysvieraita, että Suomen politiikka muuttui kerralla.

Saapa nähdä, kykenenkö kirjoittamaan vastaavanlaisia kertomuksia tässä nyt melkein joka päivä muutaman viikon ajan, niin lopulta voisi syntyä vaikka mitä. Ajankohta ei nyt enää kuitenkaan voi sijoittua jouluun, vaan täytyy kokeilla kevättä ja kesää sekä ajattomuutta.

Itseluottamus on minulla aika vahvoilla tällä hetkellä.

Eipä ole tainnut politiikassa nyt tapahtua paljon mitään paitsi, että kotimaisuudesta tulee kirosana.

Ei ole se joulukertomukseni uusi poliittinen tähtikään kotimaista alkuperää, mutta nätti on kuin entinen Lucia-neito ja paljon seksikkäämpi.

Vasemmistolehdistön tuho

Olen hieman ehtinyt jouluna miettiä sanomalehdistön tulevaisuutta. Kirjoitan lyhyesti ja keskityn Kansan Uutisiin.

Kansan Uutiset siis harventaa paperilehtensä ilmestymiskertoja ja alkaa ilmestyä netissä joka päivä.

Suuntahan on aivan oikea. Valitettavasti luulen, etteivät Kansan Uutisten pääasiallisina lukijoina olevat työläisvanhukset ymmärrä sitä. Heidän mielestäänhän netti on kapitalistinen keksintö sosialismin tuhoamiseksi.

Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että periaatteessa kaikkien ns. kakkoslehtien kannattaisi panostaa nettiin. Siellähän ei tarvitse murehtia ilmestymiskertojen harvuutta, koska siellä voi ilmestyä joka päivä yötä päivää.

Nettiin voi kirjoittaa uutisen tai blogikommentin vaikkapa jouluyönä tai uudenvuodenyönä, jos sellainen tulee eteen tai mieleen.

Millään byrokraattisella ajattelulla nettiä ei valloiteta. Se olisi pitänyt oikeastaan valloittaa jo aikoja sitten.

Pahoin pelkään, että vasemmistolehdistöllä on sellainen stigma, etteivät ne koskaan enää voi nousta ahdingostaan.

Mihin vasemmistolehtiä enää tarvittaisiinkaan. Puhavihertäväiset nuoret toimittajathan ovat jo valloittaneet valtamedian. Kun Yle, HS, iltapäivälehdet ja kaikki johtavat maakuntalehdet suoltavat punavihertävää journalismia ja aatetta yötä päivää, mihin helvettiin enää tarvitaan vasemmistolehtiä.

Kuka on kuullut esimerkiksi Uutispäivä Demarista mitään ennen sitä tai sen jälkeen, kun Rakel paheksui sitä, ettei Viivi halua upottaa itseensä mokkakikkeliä.

Lucia-neidosta kokonaan musta

Kuten hyvin tiedetään, Islam on rauhan uskonto aina, kristinusko on sitä vain jouluisin, toistaiseksi.

Tänä vuonna Lucia-neitokin oli jo tummahiuksinen. Ensi vuonna hän on kokonaan musta.

Tämä on pienten askelten politiikkaa. Askeleita on nyt levennettävä ja nopeutettava.

Tarja Halonen sai hävetä, kun häntä ei tullutkaan tervehtimään ihan musta Lucia-neito

Muslimit tulevat pelastamaan meitä, torjumaan väestömme vanhenemista, maksamaan eläkkeemme, tekemään työmme, parantamaan huoltosuhdettamme, kauppatasettamme, vientikauppaamme, ja ylipäänsä tekemään meille kaikkea hyvää.

Meidän täytyy olla kiitollisia pelastajillemme.

Joulu on lopetettava ja julistettava koko vuosi islamin rauhan vuodeksi.

Rauha olkoon kanssamme aina.

Toivotan viimeisen kerran kaikille lukijoille rauhallista joulua!

Päivä ilman sotaa

Kun katsoin elokuvaa Päivä ilman sotaa, aloin miettiä, voisimmeko mekin vielä joskus viettää päivän tai jopa pari ilman sotaa.

Luulen, että se on mahdotonta. Sinulla on aina niin paljon tekemistä. Sinulla on vastuu kaikesta.

Sinulla oli valta tuhota minut, ja sinä käytit sitä valtaa.

Kun kysyin, miksi juuri nyt tuhosit minut, vastasit, että se oli viime hetki. Myöhemmin se olisi ollut myöhäistä. Vakuutit kuitenkin aina rakastavasi minua.

Jos nyt yrittäisimme viettää päivän ilman sotaa, sinä kiertelisit ensin kaikki paikat ja löytäisit tuhottomasti arvosteltavaa. Suu kävisi koko ajan.

Sanoisit miljoona kertaa, että sinulla on kaikki vastuu. Sitten alkaisit höyrypäänä valmistaa jouluateriaa ja syyttäisit minua, etten osaa tarpeeksi kiittää.

Minä en osaa koskaan tarpeeksi kiittää.

Eduskunnan tehtävä periaatepäätös maahanmuutosta

Nuorin poikani, abiturientti, kävi tervehtimässä ja sanoi lähtiessään suunnilleen seuraavaa, kun istuin tietokoneen äärellä:

- Sinä se siis täällä vain bloggaat ja fanitat Halla-ahoa. Olette sitä mieltä, että Suomi on säilytettävä alkuperäisillä suomalaisilla, eikä tänne saa tulla mitään vitun neekereitä.

Minä en viitsinyt sanoa mitään. Hymyilin vain. Tiedän toki, että poika on saanut koulussa suvaitsevaisuuskasvatuksen ja että epäilevät tapiot ovat hänestä hyvin oudoksuttavia, varmaan jopa hävettäviä.

En ole koskaan puhunut perheelleni mitään Jussi Halla-ahosta, vaikka olen seurannut hänen kirjoitteluaan jo kolmisen vuotta. Panin merkille, että Halla-ahosta on siis nyt tullut niin suuri kuuluisuus, että lukiolaiset Järvenpäässäkin jo hänet tietävät.

Jos olisin jotain pojalleni jaksanut sanoa, olisin sanonut, että olen jo niin vanha, etten fanita ketään.

En edes nuorena ole sokeasti ketään seuraillut, saati sitten nyt näin vanhana. Olen aina ollut helvetin itsepäinen ja pyrkinyt luomaan itse oman ajatteluni yhteiskunnasta perehtymällä ja lukemalla niin paljon kuin mahdollista.

Tietenkin olin 1970-luvulla yya-sopimuksen sekä Suomen ja Neuvostoliiton ikuisen ystävyyden kannalla. Kavahdin Neuvostoliiton arvostelemista kenellekään ääneen. Ajatukseni kypsyivät hiljaa itsekseen yhä kriittisempään suuntaan.

Kun Mihail Gorbatshov oli tullut 1980-luvun puolivälissä Neuvostoliitossa valtaan, NL:n korkein johto alkoi arvostella Neuvostoliittoa tavalla, joka vielä Leonid Brezhnevin aikana olisi tulkittu äärimmäisen neuvostovastaiseksi.

Kai silloin jokaisen olisi pitänyt oppia, ettei koskaan enää pidä vannoa minkään ainoan oikean opin nimeen, oli sen nimi sitten yya-sopimus, suvaitsevaisuus, maahanmuutto, pakolaisuus, monikulttuurisuus tai feminismi.

Kun Neuvostoliitto oli luhistunut, luulin hetken aikaa, että nyt keskustelu Suomessa on vapaata.

Olin täysin väärässä. Neuvostoliitosta Suomeen saapuneiden ensimmäisten somaleiden myötä pakolaisista, maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja ns. suvaitsevaisuudesta olikin tullut uusi pyhä koskematon ideologia, suoranainen uskonto, jonka epäilijät leimattiin todella pahoiksi ihmisiksi.

Olen käsittänyt, että esimerkiksi kouluissa tätä ns. suvaitsevaisuutta tuputetaan lapsille ja nuorille laajasti. Lisäksi olen käsittänyt, että usein maahanmuuttajataustaiset koululaiset saavat mellastaa melko vapaasti, koska opettajat eivät uskalla siihen puuttua pelätessään leimautuvansa rasisteiksi ja joksikin muuksi yhtä kamalaksi.

Olen ajatellut, ettei demokraattisessa maassa saisi olla mitään tällaista yhtä ainoaa oikeaa ideologiaa. Itse pidin suutani aika paljon kiinni, koska en jaksanut joutua kahnauksiin ainoan oikean opin edustajien kanssa.

Haudoin asioita itsekseni, kunnes sitten sattumalta netistä huomasin, että Jussi Halla-aholla on samansuuntaisia ajatuksia kuin minullakin. Hän vain oli pukenut ne kirjoituksiksi. Minä kirjoittajana ymmärrän hyvin, että joskus voi sattua ylilyöntejä.

Ymmärsin kuitenkin, että Halla-aho kirjoitti niistä asioista niin hyvin, että hänestä vielä tulee jotakin. Ymmärsin senkin, että hänelle tulee todella kusiset paikat, kun oikeauskoiset hyökkäävät hänen kimppuunsa. Tiesin, että media on täynnä näitä oikeauskoisia. Hänen hahmonsa innoittamana kirjoitin kirjani Suomen viimeinen suvaitsematon.

Laaja maahanmuutto muuttaa perusteellisesti Suomea. Emmehän me voi mennä siihen kaikki samaa liturgiaa hokien, vaan meidän on keskusteltava vapaasti. Kaikkien on saatava tietää, mitä vaikutuksia sillä voi olla.

Kenellekään ei saa tulla yllätyksenä, että sillä voi olla myös hyvin kielteisiä vaikutuksia. Emme välttämättä ole menossa mihinkään monikulttuuriseen paratiisiin. Neuvostoliitostakaan ei kehittynyt kommunistinen paratiisi.

Näkisin mielelläni, että eduskunta tekisi periaatepäätöksen, millaista ja miten laajaa maahanmuuttoa Suomi haluaa. Kaikkein parasta olisi, että siitä järjestettäisiin kansanäänestys. Se olisi oikeanlaista vihreää, punertavaa ja sinivalkoista politiikkaa.

Kuinkahan kauan tätä täytyy vääntää rautalangasta? Suvaitsevaisuus on demokratian vastaista, ei avoin keskustelu maahanmuutosta.

Halla-aho on Lipposen sisäinen peto

Paavo Lipponen sanoi, että meille tulee tai meillä jo on Harmageddon. Sehän on elokuva, jossa Bruce Willis pelastaa maailman.

Teksasin kokoinen asteroidi on törmäyskurssilla maapallon kanssa. Bruce lentää asteroidille, räjäyttää sen ydinpommilla ja uhraa samalla itsensäkin.

Harmageddon on raamatullinen vertaus. Siinä kaikki oikean uskon puolustajat kokoontuvat viimeiseen suureen taisteluun pahaa petoa vastaan. Lopulta kaikki pahat kuolevat ja joutuvat kiirastuleen.

Lipponen on löytänyt pedon myös Suomesta:

"Puhun sellaisesta, kun kysymys on myöskin akateemisista henkilöistä, jotka perustelevat siis tällaista samantyyppistä ideologiaa kuin 30-luvulla liikkui tuolla äärioikealla omissa, siis artikkeleissa ja blogeissa ja tällaisissa. Tämä ei ole sitä millä tavalla perussuomalaiset Timo Soinin johdolla esiintyivät vaaleissa. Eli nyt ollaan menossa kyllä aika tavalla äärioikealle jos tämä jatkuu, tämä kehitys perussuomalaisissa."

Lipponen viittaa siis tohtori Jussi Halla-ahoon, Helsingin perussuomalaisten sitoutumattomaan ääniharavaan.

Lipposen mukaan tämä on asia, jota ei voida sivuuttaa: "Ei vaikenemalla, vaan näihin asioihin pitää tarttua, koska olemme nähneet mitä muualla Euroopassa on tapahtunut kun on ikään kuin päästetty pullon henki irti."

Nyt on enää kysymys siitä, millä keinoin hyvikset pitävät pedon hengen pullossa.

Lipponen oli aikoinaan aktiivisesti mukana siinä, etteivät EU:n hyvikset kätelleet Itävallan Jörg Haideria, eivät siis tarttuneet häneen. Se päättyi hyvien kannalta lopulta hyvin. Haider kuoli rattijuoppona kolarissa. Sehän oli kuin jumalan rangaistus.

Uskooko Lipponen, että myös Halla-ahoa kohtaa lopulta jokin hyvän ja oikean jumalan rangaistus?

Mitä ennen sitä pitäisi tehdä? Pitäisikö valtapuolueiden ja valtamedian jatkaa suvaitsevaisuusliturgiaa maahanmuutosta entiseen tapaan ja uskoa, että peto lopulta kuolee. Pitäisikö Halla-aho sulkea vankilaan vai peräti teloittaa?

Vai pitäisikö niidenkin ryhtyä keskustelemaan maahanmuuttoasioista avoimesti ja yrittää tappaa peto sillä tavoin?

Minä luulen, että Lipponen on hieman pihalla. Hän voi olla osittain oikeassa talouden näkyjä povatessaan, mutta Suomen sisäpoliikkaa ja perussuomalaisten menestystä arvioidessaan hän on ulalla tai yrittää puhua demareiden pussiin.

Minusta Lipponen osoitti, ettei hän ole perehtynyt Halla-ahon kirjoituksiin, vaan on perustanut näkemyksensä siihen, miten valtamedia on Halla-ahoa demonisoinut.

Lipponen on listannut Suomen älyköt. Epäilemättä hän itsekin on omasta mielestään älykkö.

Älyköltä on ala-arvoista kommentoida jotain tutustumatta alkuperäislähteeseen.

Lama tulee sanomalla

Olen pari päivää ollut aika vetämätön.

Johtuneeko se siitä, että valtiovarainministeri Jyrki Kataisen mukaan olemme ehkä menossa pahempaan lamaan kuin 1990-luvun alkupuolella.

Lamahan tulee, kun sen sanoo ja kun siitä puhuu.

Vai johtuneeko lamaannukseni siitä, että Tapani Kansan joulukonserttikiertue keskeytettiin, kun hän puhui enemmän kuin lauloi.

Tapani Kansaa paikkaamaan kutsuttiin Eino Grön, joka puhuu vähän ja hitaasti sekä laahaa laulaessaankin.

Minä en viitsi pitää radiota lainkaan auki, koska sieltä tulee koko ajan joululauluja, jotka vetävät mielen niin haikeaksi.

Netistä kuuntelin pari näytepalaa. Talven ihmemaa sujuu Gröniltä aika letkeästi.

Mutta ulkona on liukasta ja märkää, sisällä harmaata ja tuskaa.


Taas harmaa päivä vaihtuu mustaan yöhön.
On kaikki aika mennyt turhaan työhön.

Metsän tummuus mulle tuokaa.
Pois raskas nuoruus viekää.


Höh. Ei nyt pulppua mikään.

Mustasta isosta munasta

Nyt on tullut korkealta taholta ihan painavaa sanaa. Taiteen tohtori Helena Oikarinen-Jabai yrittää ihan Helsingin Sanomien pääkirjoitussivuilla sanoa, vaikka ei saakaan sitä ihan suoraan sanotuksi, että me suomalaiset miehet olemme maahanmuuttokriittisiä sen vuoksi, että kadehdimme mustan miehen isoa munaa.

Siihen mahtaa liittyä myös jotain homofobiaa, islamofobiaa ja mitä tahansa fobiaa, mitä taiteen tohtori voi keksiäkään.

Olen aina luottanut Väestöliittoon.

Väestöliiton mukaan iso pippeli voi olla haitta yhdynnässä ja aiheuttaa suurtakin epämukavuutta kumppanissa.

Väestöliiton info vain ei ole tavoittanut läheskään kaikkia suomalaisia naisia, sanoi se yksikin raiskauksesta epäilty afrikkalaisalkuperäinen, jonka mukaan yhdelläkään mustalla miehellä ei ole mitään tarvetta raiskata Suomessa ketään, koska piparia saa täällä niin paljon kuin vain huvittaa.

Miehiltä täällä ei kyllä musta mies saa. Sen tunnustan avoimesti. Siksi vastustankin raiskauksia ehdottomasti. Ja suhtaudun hyvin kriittisesti laajaan maahanmuuttoon Afrikasta Suomeen.


JK. Jos olisin nuori ja vireä mies, minäkin haluaisin muuttaa maahan, jossa naisilta aina saa.

Suomen lippu korkealla

Minulta kysytään usein, kun olen jo vähän tällainen vanha kaveri, ja olen kokenut monenlaisia raskaita pettymyksiä elämässäni, että miten jaksan.

Kuulkaa, eihän siihen ole mitään muuta selitystä kuin se, että aina on pidettävä Suomen lippu korkealla.

Tärkeintä on olla suvaitsevainen ja maltillinen sekä pitää Suomen lippu mielessä, ja ylimpänä.

Mitähän Jutta puuhailee?

Maamme suurimmalla oppositiopuolueella SDP:lla olisi nyt hieno paikka astua esiin vastustamaan maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin esitystä ulkomaalaislaiksi, jolla on kansan ilmeinen epäsuosio.

Demarit voisivat muistuttaa, että heidän äijänsä Kari Rajamäki on vastustanut tällaisia puuhailuja.

Mikä olisi sen parempaa oppositiopolitiikkaa?

Mitähän Jutta Urpilainen oikein puuhailee, millä planeetalla mahtaa elellä? Millaisia unelmia parhaillaan rakentelee?


JK. Kyllä Jutta nyt on varsinainen urpolainen.

Thors ei eroa kulumallakaan

Kas vain, ministeri erosi, mutta väärä ministeri, opetusministeri Sari Sarkomaa.

Mielestäni Tuija Braxin eroamisella oikeusministerin tehtävistä olisi hyvät perusteet, joita ei voi millään ideologisilla syillä vastustaa.

Sähköinen äänestys meni persiilleen. Brax kantakoon siitä vastuun eroamalla. On ihan väärin, että hän sysää koko vastuun alaiselleen virkamiehelle.

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors ei sen sijaan eroa kulumallakaan. Hän puolustaa oikeaa ideologiaa. Hän on pyhä uskonsoturi: Jokaisella on oltava oikeus muuttaa Suomeen, ja älköön ketään karkoitettako täältä.

Ei kai Thors anna periksi vääräoppisten painostuksen edessä. Hänen eroaan vaativathan ovat rasisteja, jotka vastustavat ainoaa oikeaa asiaa.

Thors pysyy ministerinä hamaan loppuun asti, eli viimeistään seuraaviin eduskuntavaaleihin.

Kyllä Thors saa seuraavissakin eduskuntavaaleissa riittävästi ääniä läpimennäkseen.

Toivottavasti olen väärässä, mutta pahoin pelkään, että en ole. Sittenpähän monien märkä uni toteutuu. Suomeen saapuu niin mahdottomat määrät turvapaikanhakijoita, että jopa Astrid menee laskuissa sekaisin.

Braxin on erottava

Matti Vanhasen toinen hallitus tullaan muistamaan Suomen epäsuosituimpana, oikein varsinaisena hirmuhallituksena.

Kerron lyhyesti pari syytä siihen. Niitä on paljon muitakin.

Suomea on ehkä jälleen uhkaamassa karmea lama. Mitä pääministeri on tehnyt? Olen huomannut vain sen, että hän toi Sirkka Mertalan Linnaan.

Suomea uhkaa jälleen aivan hirveä työttömyys. Samaan aikaan maahanmuuttoministeri Astrid Thors on tuonut eduskunnan hyväksyttäväksi lain, jonka perusteella tänne voisi heti tulla ainakin viisi miljoonaa "työperäistä" afrikkalaista.

Oikeusministeri Tuija Brax on tehnyt hirveän mokan sähköisessä äänestyksessä. Kunnallisvaalien jälkeen hän sen lisäksi suunnitteli oikeinajattelukursseja väärin äänestetyille.

Hei, hei, Brax on ihan stalinisti. Hän vastustaa länsimaista demokratiaa.

Jokaisessa sivistyneessä maassa ministeri olisi jo eronnut tällaisten virheiden vuoksi. Ministeri on ministeri ja vastuussa kaikesta, vaikka olisi kuinka nainen ja kuinka vihreä.

Nyt Brax aikoo siirtää syrjään yhden virkamiehen.

Tämähän on ihan törkeää. Braxin on otettava itse vastuu ja erottava.

Minä itse tunnustan oman virhearvioni. Arvioin joskus vuonna 2003, että Matti Vanhasesta kasvaa suosittu poliitikko, koska hän on niin vaatimaton suomalaistyyppi, mutta kuitenkin asiat osaava.

Nyt jo ajattelen, että kunpa Anneli Jäätteenmäki olisi saanut jatkaa pääministerinä.

Matti nyt ainakin vie kepun tuhoon. Vieköön vain, en minä sitä itke, mutta kun hän samalla vie koko Suomen tuhoon.


JK. Piti vielä palata muistuttamaan, että Astridin kukkasia voi haistella täällä. Minäkin kirjoitin sinne nimeni. Meni varmaan hyvään tarkoitukseen.

Tukea Jaakonsaarelle

Kansanedustaja Liisa Jaakonsaari on sanonut totuuden. Nato-keskustelun on oltava kansalaiskeskustelua.

Netti helpottaa kansalaiskeskustelun käymistä.

Jaakonsaaren oma kanta Suomen Nato-jäsenyyteen on positiivinen. Hän ei kommentoi valtiojohdon roolia.

Minunkin kantani Nato-jäsenyyteen on ollut positiivinen jo vähintään vuodesta 1990. Meidän olisi pitänyt liittyä Natoon aivan kohta sen jälkeen, kun pääsimme Neuvostoliitosta eroon.

Olen sitä mieltä, että jokin järjetön amerikkalaisvastaisuus on estänyt meitä liittymästä Natoon.

Olen sitä mieltä, että presidentti Tarja Halonen olisi voinut kääntää kansan kannan silloin, kun hän vielä oli suosittu.

Ehkä hän on vieläkin suosittu. Ehkä minäkin palaisin suosimaan häntä, jos hän tulisi järkiinsä.

Minua huvitti, kun näin otsikoita, että Barack Obaman valinta USA:n presidentiksi olisi liennyttänyt suomalaisten Nato-kantoja.

Suomen kannattaisi nyt varmaan nopeasti hakea Naton jäsenyyttä niin kauan kuin Obama vielä on demari.

Mitä kauemmin Obama ehtii toimia USA:n presidenttinä, sitä vähemmän demariksi hän muuttuu, ja sitä kauemmaksi Suomen Nato-jäsenyys taas purjehtii.

Obama ei ole ollut vielä päivääkään USA:n presidentti, joten Nato-jäsenyyttä pitäisi hakea juuri nyt. Obama on mahdollisimman suuri demari juuri tänään. Huomenna se voi jo olla liian myöhäistä.

Nyt on suden hetki.

Kannattaako Nato-jäsenyyttä edes perustella. Me olemme Venäjän naapuri. Jos olisimme Naton jäsen, voisimme pussata ja pussata isoa karhua, ja pelkäisimme sitä paljon vähemmän.

Ne eivät olisi kuoleman suudelmia. Ne olisivat iloisen hilpeitä pusuja.

Minä haluaisin pussata Jaakonsaarta.

Tällä hetkellä katselen Jaakonsaaren kuvaa paljon mieluummin kuin Sandyn tai Mistyn kuvia.

Näen nimittäin Jaakonsaaren kuvassa henkevyyttä ja älyä.

Sandy juonittelee ja paljastaa

(Tuotekoodi: fiktio, joka perustuu järjestämiini blogiäänestyksiin, jotka kohta poistuvat uusien tieltä.)

- Tapio, Tapio, tule nyt sieltä sisään, Sandy kihertää.

Minä hieman liukastelen portaissa kai jo vanhuuttani. Sandy ei siitä välitä, vaan saa minut tuntemaan itseni nuoreksi jälleen kaappaamalla kalakassin minulta ja viemällä sen keittiöön iloisen hyörinän vallitessa.

Olimme olleet juuri Tuurinkoskella kalassa. Minä heittelin virveliä kosken sulapaikkohin. Sandy kokeili onneaan kosken yläpuolella pilkkimällä.

Yritin esittää Sandylle, että minä kyllä tulen kairaamaan reiät hänelle, mutta Sandy huitaisi kätösellään: Heittele sinä vain virveliä koskella, minä pilkin tässä rannassa. Katsotaan, miten meille käy.

Niinhän siinä kävi, että Sandy sai kolme muhkeaa ahventa, jollaisia ei ole ennen Tuurinjoella nähtykään ja joista ei ole edes osattu puhua. Minä en saanut mitään. Kerran minun vieheessäni oli kiinni jokin ihmeellinen kala. Sain sen rantaan asti, mutta se irtosi, kun yritin nostaa sitä.

Se oli jotenkin ihmeellisen hopeanhohtoinen joenneito. Sellaista kalaa ei varmaan koskaan ennen ole Tuurinkoskella nähtykään.

Nyt istun taas täällä omassa työhuoneessani selaten nettiä. Sen minä kyllä osaan.

- Tapio, tule jo syömään, täällä on ihanaa ahventa tillikastikkeessa korppujauhoissa pyöritettynä.

Miksei vehnäjauhoissa, miksei kyyjauhoissa, miksi vitun jauhoissa, puren hammasta, mutta liverrän:

- Sandy, ei sinun olisi tarvinnut vaivautua. Me suomalaiset miehet emme odota naisilta palveluja.

Pyyhkäisen työpöydältäni pari roskaa pois. Taas olen syönyt viinirypäleitä liikaa ja jättänyt kaikki rontot työpöydälle. Katson vielä kerran blogiani. Olenhan järjestänyt siellä äänestyksen.

Sandy on loihtinut olohuoneen pöydälle aivan mielikuvituksellisen ahvenillallisen. Se tuoksuu niin ihanalta, että veri alkaa taas kiertää minussa, sellainen oikea puhdas veri. Tuntuu kuin elämä, kuin nuoruus palautuisi minuun.

- Kuulehan Sandy, minä aloitan.

- Sinulle tulee nyt kohta raskas vastuu.

- Sinähän muistat, että järjestin äskettäin blogissani äänestyksen siitä, kuka olisi valittava Vihreän Liiton seuraavaksi puheenjohtajaksi.

- Se on nyt päättynyt, ja tulokset ovat selvillä.

Sandy tarjoaa minulle lisää ahventa. Hän vilkaisee ulos olohuoneen leveästä ikkunasta ja jää hetkeksi katselemaan Tuurinvainioita.

Lopulta hän sanoo:

- Tapio, et kerro mitään uutta. En edes odota, että kerrot mitään uutta, rakastan sinua sellaisena kuin olet, tietenkin vain eteerisesti.

- Sandy, Sandy, tietenkin vain eteerisesti. Enhän minä muuhun enää pystyisikään. Minulla oli nuorena lepoasento noin viisi senttiä, nykyään se on kaikki mihin venyn, minä vastaan.

- Mutta ymmärrätkö nyt oikein. Sinä olet saanut 80 prosenttia äänistä. Sinusta tulee Vihreän Liiton uusi puheenjohtaja. Vastaehdokkaasi Anni Sinnemäki sai vain 20 prosenttia äänistä, yritän selittää.

Nyt Sandy alkaa vasta oikein nauraa sellaista iloista heleää naurua, jollaista en ole ennen kuullutkaan täällä Tuurinmetsillä. Vanha kissani Killekin kömpii venytellen kamarista olohuoneeseen katsomaan, mitä siellä oikein nauretaan.

- Kyllä minä tunnen jo Suomen politiikan. Olet minulle usein siitä iltamyöhällä takkatulen ääressä jutellut ennen nukahtamistasi. Et varmaan itse enää muista siitä mitään.

- Olet kertonut monta kertaa, että Jussi Halla-aho vaikuttaa suomalaisessa politiikassa uutena tähtenä, koska hän ensimmäistä kertaa uskalsi sanoa maahanmuutosta asiat niinkuin ne ovat.

- Olet jankuttanut ja jankuttanut, että Halla-aho on myös ensimmäinen suomalainen poliitikko ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka on onnistunut nostamaan itsensä netissä esiin huolimatta valtamedian vastustuksesta.

- Ja tottakai minä tunnen tämän kyselysi, jonka mukaan 85 prosenttia vastaajista sanoo, että Halla-aho ymmärtää huumoria, yhdeksän prosenttia ei osaa sanoa ja neljä prosenttia sanoo ei.

- Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Me ulkomailla olemme jo kauan puhuneet asioista niinkuin ne ovat. Tämä nyt on vain teillä Suomessa vielä niin uutta. Olette vieraskoreita. Pelkäätte, että teitä moititaan, jos jotenkin mokaatte vieraiden edessä.

Järkeni pysähtyy. Silmäni lasittuvat. Kissani pomppaa sylistäni. Se jää lattialle tuijottamaan minua häntäänsä levottomasti pyöritellen.

- Sandy, olet oppinut Suomen politiikasta jopa enemmän kuin olen halunnut sinulle opettaa, saan lopulta sanottua.

- Olen yrittänyt tehdä sinusta vihreiden uutta puheenjohtajaa saadakseni sitä kautta vaikutusvaltaa Suomen politiikkaan.

Hamuilen taskustani tupakka-askia. Etsin pöydältä olutpulloa. Sitten muistan, että olen vieroituskuurilla. Olen vielä kerran päättänyt muuttua uudeksi ihmiseksi ja luopua kaikista riippuvaisuuksista.

- Tapio, tehtäiskö pieni diili, Sandy aloittaa.

- Jos voit taata, että Misty häviää kepun puheenjohtajakilvan, minä voin poliittisella tasolla rakentaa suhteita Halla-ahoon sitten, kun olen vihreiden puheenjohtaja.

En enää ymmärrä mitään. Mielessäni myllertää. En käsitä, miten Sandy vasta Brasiliasta Suomeen tulleena on oppinut kaiken Suomen politiikasta juonitteluineen.

Minäkö muka olen hänelle takan ääressä iltapuhteella höpissyt kaiken olennaisen Suomen politiikasta?

Nyt lopetan tähän.

Arvojohtaja on kiinni menneessä

On hätkähdyttävää tunnustaa, ettei yksikään arvojohtaja ole vieläkään vastannut sähköpostiini, jota he saivat minulta jo kauan sitten.

Yritin huolestuneena kansalaisena saada osviittaa, miten suhtautua maassamme kunnallisvaalien jälkeen puhjenneeseen keskusteluun maahanmuutosta.

Nyt täytyy itse tulkita tätä vastaamattomuutta. Syynä voi olla esimerkiksi se, etteivät arvojohtajat välitä tavallisen kansalaisen hädästä. Ehkä he laskevat rahojaan, tehtailevat unelmahöttöä, setvivät omia ihmissuhdesotkujaan tai yrittävät vihdoin päästä perille, mitä Suomessa tapahtui 1900-luvulla. Ehkä he yrittävät nukkua ja toivovat, että se oli vain paha uni.

Otetaanpa tarkastelun kohteeksi varsinainen arvojohtaja Tarja Halonen. Olen ymmärtänyt, että hän kuroo vasta umpeen vuoden 1918 haavoja.

Jonkin verran Halonen on ehtinyt pohtia jatkosodan vuosia 1941-1944. Kävikö Suomi silloin omaa erillissotaa vai oliko se liitossa natsi-Saksan kanssa? Olisi edes ollut liitossa Neuvostoliiton kanssa, hän ehkä huokailee.

Jatkosodassa Halosella lienee vielä pitkäksi aikaa selvittämistä. Ehkä hän ennättää hieman ennen presidenttikautensa loppua siirtyä jatkosodan jälkeiseen aikaan. Millaisia olivat vaaran vuodet ja kestääkö kommunistijohtoisen valpon toiminta kaikilta osin päivänvalon, vai jäikö siitä kansallisia traumoja? Olivatko sotasyylliset sittenkään syyllisiä vai olivatko he syyllisempiä kuin tähän saakka on myönnetty?

Halonen ei kenties koskaan ennätä pohtia tulevaisuutta. Häneltä ei liikene ajatuksen välähdystäkään laajan maahanmuuton moninaisille vaikutuksille etenkin Lähi-idästä ja Afrikasta paitsi: suvaitsevaisuus, monikulttuuri...ja taas hänen ajatuksensa palautuvat entiseen, kävikö Suomi kuitenkaan erillissotaa.

Onneksi eräät muut ovat Jussi Halla-ahon innoittamana ryhtyneet keskustelemaan maahanmuutosta. Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen sanoi, ettei se aina ole niin ihanaa.

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors muistutti, että nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla on kansalaisten tuki, siis sillä tavalla, että maahanmuuttopolitiikka perustuu hallitusohjelmaan, ja hallitus puolestaan nauttii kansan valitseman eduskunnan luottamusta.

Aamulehti välitti väläyksen Thorsin nauttimasta luottamuksesta. Uudesta ulkomaalaislaista voi tulla Euroopan vapaamielisin. Kaikki EU:n sisälle pyrkivät tulevat ensimmäisenä Suomeen. Kaikki Suomeen monikulttuuria ja osaajia himoinneet saavat vihdoin suureen tarpeeseensa.

Tänään Hesarissa oli jo juttuja, että kyllä kaikki sittenkin menee mukavasti, vaikka välillä hieman epäilytti. Sana ihqu on ehkä hieman ärsyttävä, mutta minä ymmärsin, että Helsingistä tulee kuin tuleekin ihan ihqu mesta maahanmuuton ansiosta.

Kunniaväkivallalla on juurensa myös Euroopassa. Sitä voi yrittää ymmärtää, vaikka sitä ei ehkä ihan heti hyväksyisikään. Koko ajan pitää muistaa, että kyllä ne eurooppalaisetkin.

Juu-u. Voihan raiskauksiakin ymmärtää, vaikka hieman on vaikeaa hyväksyä...eiköhän siirrytä keskustelemaan suomalaisesta perinteisestä perheväkivallasta, Suomessa peräti 15 000 naista joutuu joka vuosi raiskatuksi. Siitä ei vain puhuta koskaan tarpeeksi, mitä ei voi hyväksyä. Vasta sitten siitä puhutaan tarpeeksi, kun ei muusta puhutakaan.

Kauan olen miettinyt sitäkin, miksi suomalainen mies on feministien mielestä niin paha ja niin typerä, ettei sen suusta koskaan tule mitään järkevää. Miksi naisen asema on Suomessa aivan viturallaan, kun se sen sijaan on monissa muslimimaissa kuta kuinkin kohdallaan?

Sain vastauksen filosofi Jukka Hankamäen blogista. Hän on suomalainen mies, mutta homo, joten feministinenkin tutkija ja toimittaja varmaan uskoo, ettei hän ihan tyhmä voi olla.

Itsenäisyyspäivän kirjoituksessaan Suomineidon itsenäisyydestä Hankamäki paljastaa, että feministit saavat suureen tarpeeseensa. Seksistä siinä on kysymys.

Itse olen joskus vaatimattomassa päässäni lisäksi pohtinut sitä mahdollisuutta, että feministit ovat ottaneet muslimimiehet liittolaisikseen länsimaisen miehen nujertamisessa. Samasta syystä feministit pitävät myös homoja rakkaina ystävinään, mutta kaikkiin homoihin he eivät ehkä voi aina luottaa.

Sitten kun länsimainen mies on hävitetty, alkaa ehkä varsinainen maailmojen sota feministien ja muslimimiesten välillä lopullisesta vallasta.

Homoilla on nähdäkseni vain hävittävää tässä loppuratkaisussa.

Länsimainen heteronormatiivinen mies on sittenkin homomiehen paras turva. Homot saavat elää omaa elämäänsä, jos vain pitävät pientä etäisyyttä ja hajurakoa heteronormatiivisiin miehiin.

Merkillinen olento

Suomessa vaikuttaa merkillinen olento. Lieneekö ufo?

Hän on ulkomaalaisvihamielinen perheenisä, jonka nettisivuilla riittää kävijöitä tungokseen asti ja joka on vanhan liiton humanisti, joka on nostanut kissan pöydälle ja jolle pitäisi antaa siitä palkinto, mutta joka kuitenkin on toisarvoinen henkilö, vaikka presidenttikin voisi suunnitella uudenvuodenpuhettaan hänen innoittamanaan.

Viittaan Riitta Pollarin pääkirjoitukseen Me Naisissa, Anja Snellmanin lausuntoon MTV3:n Mediakokissa ja Kalle Isokallion arvioon TV 1:n jälkiviisaissa.

Käsittääkseni he kaikki puhuvat samasta henkilöstä, joka lehtitietojen mukaan myös uhkaa ampua homoja päähän ja jolta poliisi aikoo hakea aseet pois, joka yllyttää raiskaamaan vihreitä naisia ja joka on käynnistänyt tärkeän keskustelun merkittävästä yhteiskunnallisesta aiheesta, josta on tähän saakka saanut toistella vain kulunutta ja naurettavaksi muuttunutta liturgiaa, mutta joka kuitenkin keskustelee väärällä tavalla, minkä vuoksi hänen pitäisi vaieta ja luovuttaa aihe alan todellisille asiantuntijoille.

Saska kiteytti toimittajien mission

En oikein viitsisi puuttua Saska Saarikosken kirjoitukseen Helsingin Sanomissa, koska se oli täynnä itsestäänselvyyksiä, mutta kirjoitan siitä nyt kuitenkin muutaman sanan.

Saarikoski siis vahvistaa kaikkien HS:n kriittisten lukijoiden tietämän asian, että HS:n toimitus on ajanut yhtä ainoaa oikeaa ideologiaa.

Minä esimerkiksi olen tiennyt tämän jo vuodesta 1990 saakka. Vuosien mittaan sain tästä asennekasvatuksesta niin kylläkseni, että lopetin pari vuotta sitten HS:n tilaamisen. Luen vain sen ilmaista nettiversiota. Olen jo siinä iässä, että osaan itse ajatella, enkä kaipaa siihen ohjausta. En ainakaan maksa siitä Helsingin Sanomille.

Tämä ideologia on se, että maahanmuutto Suomeen on aina hyvä asia ja että maahanmuutto rinnastuu kehitysapuun. Koska kehitysapu, köyhien maiden auttaminen, on hyvä asia, tietysti myös maahanmuutto Suomeen on hyvä asia.

Ne ovat hyviä asioita aivan riippumatta siitä, miten ne käytännössä toteutuvat ja mitä vaikutuksia niillä on käytännön elämään ja siihen, millaiseksi elämä Suomessa muuttuu. On kuljettava kohti utopiaa ja vaiettava sen tiellä olevista epäkohdista, jotta vain kukaan ei alkaisi epäillä utopiaa.

HS on tietysti pyrkinyt vaikenemaan kuoliaaksi tai mustamaalaamaan tämän ainoan oikean ideologian vastustajat, epäilijät ja arvostelijat.

Se olisikin onnistunut vanhaan aikaan, mutta ei enää nettiaikana. Kansan keskuuteen patoutui niin paljon sanottavaa, että se oli saatava ulos. Tohtori Jussi Halla-aho kirjoitti netissä sen, mistä HS vaikeni.

Halla-ahon blogista tuli lopulta tavattoman suosittu. Nyt enää edes HS ei voi siitä vaieta.

Saarikoski kirjoittaa, että toimittajat ovat joutuneet viime aikoina tuskailemaan, miten suhtautua perussuomalaisten uuteen ääniharavaan.

Jälleen hän kirjoittaa paljastavasti. Koko toimittajien ammattikunta on yhteneväisesti puolustanut yhtä ainoaa oikeaa ideologiaa Helsingin Sanomista pienimpään pitäjälehteen.

Vielä 1970-luvulla toimittajilla oli erilaisia mielipiteitä, oli demareita, kommunisteja, kepulaisia, kokoomuslaisia, jne. Silloin oli myös puolueettomia journalisteja, mutta he olivat epäilyksen alaisia.

Nyt ei ole enää pitkään aikaan ollut näin, vaan kaikki kannattavat samaa ainoaa oikeaa ideologiaa. Sitä voi kutsua vihervasemmistolaiseksi tai miksi vain, mutta olennaista on se, maahanmuutto on pyhä asia ja feminismi on pyhä lehmä. Yleensä kaikki hyvät asiat ovat pyhiä ja koskemattomia ja niiden vastustajat pahoja.

Vielä pitää mainita, että Yle tietysti toimii kärkijoukoissa tämän ainoan oikean ideologian tuputtamisessa kansalle. Se on jopa jossain määrin luonnollista, mutta epäluonnollista ja kummallista on se, että yksityisen pääoman omistamat mediat tekevät samoin.

Tietenkin monet toimittajat sisimmässään epäilevät, mutta harvat uskaltavat edes vihjata epäilyistään, koska siitä voisi joutua monenlaisiin vaikeuksiin.

Toimittajat omaksuvat ainoan oikean ideologiansa toimittajakoulutuksessa. Siitä paras esimerkki on Tampereen yliopisto. Siellä on jälleen kerran ilmestynyt uusi selvitys, jossa käytännön toimittajat saavat yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten kirjoittaa oikein maahanmuutosta.

Nykyään pitää tietysti puhua työperäisyydestä, vaikka läheskään kaikki maahanmuuttajat eivät oikeasti koskaan työllistyisikään. Työperäisyydestä puhuminen on kuitenkin ihan (porvari?)hallituksen hyväksymä sumutusverho ainoan oikean (vasemmisto)ideologian myymiseksi kansalle.

Mitäs vielä sanoisin. Niin, Halla-aho on potkaissut padon rikki ja päästänyt "väärät" ajatukset juoksemaan vapaasti.

Seuraan mielenkiinnolla, miten Saarikoski ja muut oikean ideologian puolesta aina ja kaikkialla uupumatta yötä päivää itseään säästämättä työskentelevät yrittävät tukkia tätä patoa ja jatkaa entiseen malliin.

Huomasin muuten, että entinen työtoverini Hanna Rajalahti 1990-luvun alkuvuosilta on valittu Tampereen yliopiston journalistiikan vierailuprofessorin virkaan.

Jos Hanna on ajatuksiltaan ja asenteiltaan entinen Hanna, hän sopii erinomaisesti tuohon virkaan. En muista toista niin kiihkeää monikulttuuri- ja feministifanaatikkoa kuin hän.

Oletan, en tiedä, että vuodet ovat hioneet hänen särmiään. Edelleen oletan, en tiedä, että hänen perusideologiansa on entinen, mutta että hän syöttää sitä hienostuneemmin kuin ennen. Ei kai häntä muuten olisi Tampereen yliopistoon journalistiikan vierailuprofessoriksi valittukaan.

Misty kepun johtoon

Lähetin muutama päivä sitten kohtalonkysymyksen maamme arvojohtajille. Joudun vielä analysoimaan tilannetta, mahdollisia vastauksia tai vastaamatta jäämisiä. Itsenäisyyspäivänä julkaisen lopullisen analyysini.

Tämän tilanteen lopullista kypsymistä odotellessani olen kuitenkin ollut levoton. Muutamia johtopäätöksiä voin jo suuntaa-antavasti tehdä, joskaan ei tietenkään lopullisia.

Olen pohtinut Suomen Keskustan puheenjohtajakysymystä. Onko myös Paula Lehtomäki jo menettänyt hohdettaan Matti Vanhasen seuraajaehdokkaana, kuten maamme eittämättä arvovaltaisin lehti tästä ikuisuuteen arvioi peräti pääkirjoituksessaan?

Olen monien yhteyksieni ja kontaktipintojeni avulla selvittänyt, että Misty on tietenkin keskustan seuraava puheenjohtaja.

Katsokaa kuvaa. Hänellä on maalaismainen imago, mutta urbaanisti sykkivä ote.

Misty on tuore. Hän on vertaamaton. Hän on myös seuraava pääministeriehdokas. Häntä ei voi vastustaa, jos hän jotain sanoo, ehdottaa tai pyytää.

Sandy on ehdokkaani vihreiden johtoon

Minun ei tarvinnut kauan miettiä, kuka sopisi Vihreän Liiton uudeksi puheenjohtajaksi kuultuani, että Tarja Cronberg jättää tehtävän.

Sandy tuli heti mieleeni. Minun piti vain hieman käyttää aikaa etsiäkseni kuvan, jossa Sandylla on jotain vihreää yllään.

Siinä se on. Katsokaa. Tekeekö enää mieli katsella Anni Sinnemäkeä?

Kuvasta näkyy, että Sandy katselee jo tulevaisuuteen tietoisena kohta odottavasta suuresta vastuusta.

Sandy ei sorru apinanraivoon. Hän ei tee politiikkaa tutkintapyynnöin poliisille.

Hän hurmaa vastustajansa.

Hän pitää ystävät lähellään, mutta viholliset vielä lähempänä. Hän ei koskaan vihaa vihollisiaan, koska se heikentäisi hänen arvostelukykyään.