Miehen osasta

Tuuli suhisee heinäkuisessa lehvistössä. Ajattelen sinua tänä iltana taas kerran.

Ajattelen sinua oikeastaan aina, heti aamulla ensimmäiseksi, pitkin päivää ja illalla viimeiseksi.

Kaikkein hämmentynein olen siitä, että olet mielessäni heti, kun aamulla herään. Olenko koko yönkin ajatellut sinua? Onneksi en muista uniani.

Olet elämäni valo, olet nuoruuden rakkauteni, elämänkumppanini, lasteni äiti ja miehuuteni lähde. 

Taas kuuntelen puiden suhinaa.

Raja on ylitetty. Ylitit sen silloin, kun lähdit yhteisestä kodistamme ja veit nuorimman poikamme mukanasi.

Häpäisit minut. Lannistit, masensit ja tuhosit minut.

Tiedän, ettet ymmärrä minua. Sinä ajattelit, että sinulla oli oikeus. Voimaannuit hylkäämällä minut. Sait kerskuttavaa muille naisille. Elämänikuinen projektisi oli tuhota mies. Minä olin helpoin uhri

Sanot rakastavasi minua. Haluat olla taas kanssani. Olen iloinen. Olen vaivautunut. Olen epäuskoinen. Olen toiveikas.

Ehkä raja on ylitetty, jolta ei ole paluuta. Olet kohdellut minua kuin pahin vihamieheni. Minulla ei ole koskaan edes ollut vihollisia, paitsi sinä, elämäni rakkaus ja elämänkumppanini. Sinä näytit minulle, mitä pahin vihollinen voi tehdä.

Tästä on tuskin paluuta. Jos voisit katua ja sanoa ääneen, että teit väärin, niin ymmärtäisin ja sulaisin.

Mutta tunnen sinut ja tiedän, ettet sitä koskaan tee.

Tuulen suhina on juuri nyt lakannut.

Maailma odottaa.

Turhaan.