Taas katson synkkenevään mustaan iltaan.
Tajuan, ettei minusta koskaan tullut Olavi Virtaa, ei edes Kari Tapiota.
Olisin halunnut laulaa rakkaalleni.
Nyt tiedän, ettei hän olisi koskaan kuunnellut.
Hän ei olisi kuunnellut, vaikka olisin laulanut kuin Pomo.
Miten minun olisi pitänyt laulaa?
Ei mitenkään,
sille naiselle.
Minun olisi pitänyt laulaa ja ylistää hoosiannaa kaikille muille naisille.
2 kommenttia:
Lauloit mielestäni hyvin ylistyslaulua somaleille, ilman ääntä tosin.
Niin, on hyvä jos osaa laulaa hengessä.
Lähetä kommentti