Pieni neuvo

Luonani kävi eräs demari. Taisin ärsyttää häntä kysellessäni, miltä Perussuomalaisten menestys tuntuu. Ilkamoin, että demareille alkoi heti tulla vaikeuksia, kun jätin heidät.

Demari vastasi, että Perussuomalaisia äänestävät säälittävät ihmiset. Hän kehoitti minua katsomaan peiliin.

Vastasin, että katson joka päivä peiliin.

Koetin neuvoa, ettei suomalaisia pidä koskaan halveksia ja aliarvioida. Huomautin, että juuri se on ollut demareilla puutteena.

En tiedä, menivätkö neuvoni perille. Ehkä toivon, etteivät ne menneet.

Demarit tarvitsevat kunnon opetuksen.

Tuskin siitäkään on apua.

Turhia kysymyksiä

Entinen elämänkumppanini, suuri rakkauteni, käväisi luonani ja kyseli, mitä minulle kuuluu.

Kyselin, eikö hän koskaan lue ainoatakaan blogimerkintääni ja fb-merkintääni. Huomautin, että niistä selviää paljon.

Sain taas kuulla pitkän esitelmän, miten hänellä on aina kiire ja ettei hän jouda kaikkea joutavaa lukea.

Mitäs sitten kyselee?

Vanhojen puolueiden Alzheimerista

En ole koskaan lukenut ainoatakaan Perussuomalaisten puolueohjelmaa. En ainakaan muista. Ehkä olen joskus lukenut jotain puoliväliin ja jättänyt siihen.

Yritin aikoinani lukea työni puolesta demareiden ohjelmia. Voin vakuuttaa, että ne olivat erittäin tylsiä.

Perussuomalaiset eivät tarvitse puolueohjelmaa. Riittää, että persut ovat olemassa.

Voimme persujen kautta antaa kovan tyrmäysiskun ns. vanhoille puolueille. Vanhat puolueet makaavat kanveesissa useita minuutteja. Lääkärit häärivät ja tutkivat, vahingoittiko isku terveyttä pysyvästi.

Vanhat puolueet nostetaan vähitellen istumaan tuolille. Ne istuvat ainakin puoli tuntia kuin muissa maailmoissa, muljauttelevat silmiään ja yrittävät toipua.

Vanhat puolueet ovat vuorokauden lääkärien tehovalvonnassa. Seuraavana iltapäivänä ne ovat riittävän toipuneita pitämään lehdistötilaisuuden.

Vanhat puolueet toteavat kuin yhdestä suusta, että suojaus petti pahasti ja että persut pääsivät iskemään juuri siihen rakoon.

Vanhat puolueet lupaavat jatkaa harjoituksia entiseen malliin ja kertovat olevansa persujen kanssa valmiita uusintaotteluun.

- Me aliarvoimme persujen iskukykyä. Emme osanneet odottaa niin kamalaa iskua, vaikka kaikki merkit toki siihen viittasivatkin, sanoo SDP:n Eero Heinäluoma.

Jutta Urpilainen on kadonnut maan alle. Huhutaan, että hän pyörii verkkosukkahousuissaan ympäri kaupunkia ja että miehet esittävät hänelle korkeita tarjouksia puolen tunnin neuvonpidosta.

Kokoomuksen Kimmo Sasi ilmestyy vaatimaan, että persut olisi tuomittava sharian mukaan.

Kepun Mari paljastaa polvensa Timo Soinille.

Tällä hetkellä emme uskalla jatkaa tarinaa.

Niin, vahingoittiko isku terveyttä pysyvästi. Tiedämme, että useat nyrkkeilymestarit ovat jatkaneet uraansa menestyksellisesti kovankin iskun jälkeen, mutta kuolleet suhteellisen nuorina Alzheimeriin.

Puristaa pusseista saakka

Pomo ja minä olemme tänään miettineet elämän katoavaisuutta.

Voimme olla iloisia tapaninajelulla, mutta äkkiä kaikki voi päättyä.

Olen koettanut hieman valistaa Pomoa, ettei kannata surra ja ettei suru suremalla lopu.

Se ei ole tehonnut Pomoon.

Pomo makailee silmät suurina ja miettii kissan lyhyttä elämää.

Olen yrittänyt lohduttaa, että kissa voi elää jopa 20-vuotiaaksi, jos siltä leikataan pallit ja se voi viettää rauhallista elämää ilman paineita.

Pomo ilostui tästä ja sanoi, että mennään heti ensi tilassa eläinlääkärille.

Sitten vanha Killekin tuli luoksemme ja halusi pyytää anteeksi, että on joskus ollut kiukkuinen. Kille kiitteli, että leikkautin sen jo nuorena, eikä sen ole tarvinnut tehdä joka vuosi uusia pentueita kahta tai kolmea.

Kyselin, miksi Kille sitten on aika usein ärtyisä. Kille vastasi, että pohjalaiset akat nyt vain ovat tällaisia.

Söpökin tuli vakuuttamaan, ettei sitä tarvitse leikkauttaa, koska se on päättänyt, että yhdet pennut riittävät sille ihan hyvin.

Jotenkin epäilin Söpön varmuutta. Ajattelin, että olinhan minäkin nuorena itsevarma, mutta jokin ihmeellinen vietti sai tekemään lisää lapsia.

Ehkä minutkin olisi kannattanut nuorena leikkauttaa. Tuskin olisin kärsinyt siitä mitenkään, vaan olisin voinut viettää rauhallista elämää ilman paineita.

Vaikeita kysymyksiä.

Pallit ovat aina panneet minut kärsimään suunnattomasti. On niistä joskus ollut iloakin, mutta se on jäänyt lyhytkestoiseksi.

Älä särje lumousta

Jouluaattoilta oli yksinäinen.

Mietin kaikkea tekemääni pahaa. Mietin myös sinun tekemääsi pahaa. Kumpi on pahempaa. Kumpi on voitolla.

Luulen, että kumpikin on tappiolla.

Vähän pelkään, ettet sinä ole niin tappiolla kuin minä.

Meillä ei ole enää mahdollisuuksia. Emme enää koskaan voi katsella kuun valoa ja keltaista sumua.

Yhdessä.

Emmehän tehneet niin ennenkään.

Kuulen rakastavan äänesi, kun keskityn.

Eihän minun tarvitse edes keskittyä. Ajattelen sinua aina, yöllä viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi.

Olen jo vanha. Ehkä odotan vielä kymmenen vuotta, ehkä kaksikymmentä.

Sinun on turha tulla. Lumous särkyisi.

Hyvää joulua Pomolta

Pomo ja minä toivotamme hyvää joulua kaikille.

Meillä ei ole tonttulakkia päässä. Ai, miksikö? No, siks, että täällä ei akat määrää.

Hyvää joulua myös Killeltä ja Söpöltä.

Haluanko luokseni halveksivia ihmisiä jouluksi?

Olen miettinyt, haluanko luokseni joulunpyhiksi tai edes uudeksi vuodeksi sellaisia ihmisiä, jotka halveksivat minua.

Pitääkö minun jännittää, sortua ehkä jännityksessäni juomaan muutama pullollinen keskiolutta, pelätä, milloin he avaavat oven, alkavat halveksia ja moittia minua?

He huutaisivat heti kärkeen, että olet taas juonut.

Ehkä ilmoitan heille, että haluan elää nämä joulunpyhät rauhassa ja palataan asiaan vasta vuoden 2011 pitkänäperjantaina.

Pitkänäperjantaina kuuluukin kärsiä. Silloin demareiden suurtappio näyttää ehkä todennäköisemmältä kuin koskaan

Ei silti, en minä ole ollut uskovainen kesän 1967 rippikoulun jälkeen. Menetin siellä lopullisesti uskoni kristinuskoon. Uskoani ei voi palauttaa uudelleen, ei edes islam.

Nämä ihmiset jotka saattavat pyrkiä luokseni joulunpyhinä ovat islamia kunnioittavia kristittyjä demareita.

Minä olin nuorena kristinuskon pilkkaaja, mutta olen nykyään kristillisiä perinteitä kunnioittava henkilö, ainakin silloin, kun saan suhtautua älyllisen kriittisesti islamiin ja puolustaa suomalaisuutta.

Vieläkö siihen on lupa?

Kunnioitan suomalaisia perinteitä. Hyväksyn niihin vaikutteita myös ulkomailta, mutta en koskaan pakolla. Haluan aina itse miettiä ja itse päättää.

Jos joku halveksii minua, on aivan varmaa, että pidän suomalaisista perinteistä kiinni entistä tiiviimmin, vaikka en itse noudatakaan niitä ja itse asiassa välitän niistä vähät väliä. Mutta siis: alan heti kunnioittaa suomalaisia perinteitä, jos joku alkaa suostutella minua luopumaan niistä, jos edes vaistoan jotain sellaista pyrkimystä; tämä siis jo ihan siitä syystä, että arvostan kaikkien kansojen kulttuurisia perinteitä globaalisesti, siis monikulttuurisuutta
globaalisesti jokaisessa maassa erikseen, mutta en monikulttuurisuutta Suomessa, koska täällä arvostan suomalaista kulttuuria, jossa parasta ja ainoaa on suomalainen kulttuuri.

Olen yrittänyt puhua näille ihmisille järkeä jo vuosia, että demareita odottaa suurtappio. He ovat halveksineet minua ja sanoneet, että olen jokin harhautunut "äärioikeistolainen", joka pitää vielä kiinni vanhentuneesta kansallisvaltiosta ja että kritisoin maahanmuuttoa vain siksi, etten pidä tummaihoisista: Olen siis rasisti.

Minä hyväksyn myös mustaihoiset suomalaisiksi silloin, kun he hyödyttävät Suomea. En enää pätkääkään sitä ennen. Jokainen menestyvä maa tekee näin. Se on kylmä totuus.

Katsotaan sitten ensi huhtikuussa, kuka on oikeassa. Minä äänestän persuja. En odota muuta ihmeellistä kuin vanhojen puolueiden kertakaikkista nöyryyttämistä, koska ne ovat kerta kaikkiaan halunneet nöyryyttää suomalaisia vuosikymmeniä.

Nyt mietin, jaksaisinko kestää näiden ihmisten halveksuntaa tämän vuoden viimeisinä päivinä.

Vaiko vasta sitten, kun vaalitulos on selvinnyt.

Tavataanko vasta juhannuksena?


PS. Pitää kai huomauttaa, että saatan olla osasyyllinen näiden ihmisten harhautumiseen, koska näytin heille esimerkkiä demariudesta vuosikymmeniä.

Kunniavieras olisi halunnut töihin

Kukaan ei ole pitkään aikaan lekotellut tuossa riippukeinussa. Miten minulle tulivat somalit mieleen?

Eduskuntavaaliehdokas Abdirahim Hussein katsoo, että sosiaaliturva on tehnyt somaleille karhunpalveluksen.

- Kun me somalit tulimme Suomeen, meille olisi pitänyt mieluummin osoittaa työtä ja kertoa, että sen jälkeen saamme palkkamme. Sen sijaan meille sanottiin, että tässä on asunto ja tässä on toimeentulotukirahaa.

Muistan hyvin, kun ensimmäiset somalit tulivat Neuvostoliitosta Suomeen. Seurasin silloinkin mediaa hyvin tiiviisti. Ympäristössäni oli runsaasti suvaitsevaisia suomalaisnaisia.

Somalit olivat kuin lahja taivaasta. Vihdoinkin Suomeen tulee "pakolaisia" ja ihan oikeanvärisiä. Olimme saaneet hävetä silmät päästämme, kun useissa muissa Euroopan maissa oli oikeanvärisiä pilvin pimein ja Suomessa kovin vähän.

Vihdoinkin saimme auttaa hädänalaisia. Siinä ilmapiirissä oli täysin sopimatonta puhuakaan, että somaleiden olisi pitänyt mennä töihin. Hehän olivat kauan odotettuja kunniavieraita, jotka olivat tulleet pelastamaan meidät häpeältä.

Kunniavieraat asutettiin hotelleihin. Siellä oli kaikki valmiina. Jääkaapit ruokaa täynnä.

Muistelen lukeneeni silloin vielä printtilehtenä ilmestyneestä Uudesta Suomesta esimerkin somaleiden huonosta kohtelusta Suomessa. Eräässä vastaanottotilanteessa kaikille somaleille ei riittänyt tuoleja.

Oli myös erittäin epäkohteliasta, kun poliisit ja muut viranomaiset laativat jotain pöytäkirjaa ja ikään kuin kuulustelivat somaleita. Herrajumala, eihän kunniavieraita sillä tavoin kohdella.

Minua kiinnosti, miksi somalit olivat alunperin menneet Neuvostoliittoon ja miksi he tulivat sieltä Suomeen. Sitä ei saanut kysyä, koska se oli oikean asian epäilyä. Sain silloin muistaakseni elämässäni ensimmäistä kertaa ennakkoluuloisen ja suvaitsemattoman rasistin leiman.

Silloinen pakolaisneuvonnan lakimies Johanna Suurpää lausui kuolemattomat sanansa. Somalit ovat paljon hyödyllisempiä suomalaiselle yhteiskunnalle kuin suomalaiset: "Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina."

Suurpää on nykyään demokratiajohtajana oikeusministeriössä. Hän ei varmaankaan salli somaleista demokraattista keskustelua vieläkään, vaan ainoastaan kansandemokraattista Puolueen johtamaa ja hyväksymää keskustelua.

En syytä somaleita. Syytän hyysääviä ja sensuroivia suvisämmiä. Somaleiden kohtelu lähti alunperin vikateille. Heistä ei saanut keskustella julkisuudessa, vaan heitä sai pelkästään ylistää.

Somaleista tuli symboli kaikelle pohjattomalle hölmöydelle. Kaikki patoutui. Patoumat purkautuvat. Se on suvisämmien syytä.

Ymmärrän hyvin, miksi oikeusministeriö haluaa nettikeskustelun kuriin. Ilman nettiä somaleiden ylistäminen jatkuisi julkisuudessa.

Totuus olisi valhetta ja valhe totuutta. Totuuden sanominen olisi rikos. Ehkä oikeusministeriön kansandemokraattiset naiset vielä tällaisen lain onnistuvatkin säädätyttämään ennen joutumistaan historian tuomiolle.

Simplifiointia

On ollut harvinaisen kylmä ja kolkko syystalvi. Ilmasto ei lämpene. Joulun odotuskaan ei piristä.

Paikat ryytyvät. Söpökin istuu jo tiskipaljussa ja miettii, kukahan täällä tiskaisi.

Söpö ei siihen kuitenkaan ala. Pomosta ei siihen ole. Killen arvovallalle se ei sovi.

Pomon rakkausviesti ei ole tehonnut. Pimatsu vastasi vain, että siivoa ja tiskaa ensin.

Corolla lähti lähellä risteystä luisuun eilisellä silakan hakumatkalla. Auto pysähtyi vasta päätien asfalttiin. Kiinnostukseni islamin uskon leviämiseen olisi voinut loppua äkkiarvaamatta. Onneksi autoja ei tullut mistään suunnasta. Allah antoi kai merkin, että minulla on tärkeitä tehtäviä jäljellä. Kaiketi pitäisi silti itsekin muistaa, että paikka paikoin voi olla liukasta.

Media jaksaa yhä toitottaa, että Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla. Pitävätkö znuurnalistit ihmisiä tyhminä? Tunnustan, että niin minäkin olen usein pitänyt.

Koetan nyt ponnistaa valoon: eivät ihmiset tyhmiä ole, vaan tietämättömiä. Harva jaksaa ottaa mistään selvää. Hakaniemen torilla harva tietää, mitä puolueita on hallituksessa. Vielä harvempi tietää, milloin oli talvisota.

Vähemmistövaltuutettu uskalsi sanoa, ettei rukouskielto kuntosalilla ole syrjintää. Ihmettelin, mistä Eva Biaudet oli löytänyt selkärankaa. Sitten paljastui, että hän oli saanut muslimeilta luvan kantaansa. Imaami oli näyttänyt vihreää valoa.

Valto Koskikin jo luovutti. - SDP:n arvot eivät ole olleet ihmisille havaittavissa, hän sanoo. Missähän piilossa ne oikein ovat? Jutan verkkosukkahousuissa?

Jutta ei luovuta. Hän on omasta mielestään itseoikeutettu pääministeriehdokas.

Uutispäivä Demarikin säestää, että Jutan ajatukset hallitsevat Suomea. Demarin mielestä yhteyttä Ruotsidemokraatteihin pitäneet persut eivät sovi Jutan hallitukseen.

Jaaha! Kenellä on kusta päässä?

Astridkin on rasisti. Hänen mielestään rikollisuutta olisi tilastoitava nykyistä tarkemmin kansalaisuuden perusteella, jotta romanialaisia ei leimattaisi.

Eikö Astrid välitä siitä, että somalit joutuisivat huonoon valoon. Ai, nyt bonjaan. Monet somalit ovat Suomen kansalaisia. Siis suomalaiset ne rikollisia ovat.

Astrid kuitenkin varoittaa simplifioimasta liikaa. Pitäisikö lopettaa simplifioimasta myös Astridia?

Kaikkein kauhein tieto tulee saarivaltiosta. Paavo Arhinmäki on jumissa Lontoossa. Hidastuukohan islamin eteneminen Suomessa?

Minäkin olen joskus ollut oikeassa. Satuin kauan sitten vahingossa yhden kerran katsomaan Tori Blackin yhtä kuvaa. Ajattelin, että onpa simpsakka pimu. Nyt huomaan, että Tori on saanut monia palkintoja. Minua vaivaa vain Torin kummallinen nimi. Sehän on suomeksi Tori Musta.

Muslimien paratiisissa neidot palautuvat yhdynnän jälkeen neitsyeiksi. Islamin oppineet eivät valitettavasti ole päässeet yksimielisyyteen siitä, onko miehen erektio paratiisissa jatkuvaa.

Hei, nyt voi tilata Vihreän Langan lahjaksi. Ratkesiko joululahjapulma?

Elämä voittaa. Kohta alan tiskata.

Pomon rakkausviesti

Pomo pyysi minua luonnostelemaan viestin eräälle sen naisystävälle. Se lähtee näin:
 
"Josko yrittäisimme vielä kerran

Sehän on aivan mahdoton pyyntö. Olemme yrittäneet niin monta kertaa.

Mutta jospa ei tällä kertaa pyydetä kovin paljon. Nautitaan vain toistemme seurasta.

Ollaan hiljaa, ajellaan, katsellaan jokea. Kaupassa minä hieman ärähdän, ettei sentään kaikkea osteta.

Ollaan vain muutama jouluinen päivä yhdessä. Ehkä jäät jopa uudeksi vuodeksi. En tiedä. Sinä päätät.

Olennaista on mielestäni se, ettemme osaa elää ilman toisiamme ja että osaamme nauttia toistemme seurasta.

Minä osaan nauttia enää vain sinun seurastasi. Vähän luulen, ettet sinäkään loppujen lopuksi osaa nauttia kuin minun seurastani.

En tiedä mitään parempaa."

(Taisi loppu mennä vähän liiallisuuksiin. Olennaista on se, että Pomo viettää täällä joulun Killen, Söpön ja minun kanssani ja ettei tänne tule vieraita akkoja.)

Pomon jouluneuvot, uskoisiko?

Pomo ja minä olemme miettineet joulua ja ajatelleet, että vietämme sen ilman akkoja ja lahjoja. Söpö ja Kille eivät täällä määrää.

Pomolla ja minulla on hieman huonoja kokemuksia naisista. He voivat yhtäkkiä sanoa hyvästi juuri silloin, kun heihin eniten luottaa ja kun heitä eniten tarvitsee.

On aika ihmeellistä, että Pomolla ja minulla on paljolti samat kokemukset naisista, vaikka ikäeromme on huomattava ja olemme ihan eri eläinlajiakin. Jatkuvatko samat kokemukset sukupolvesta ja lajista toiseen?

Pomo on jutellut minulle erittäin paljon. Joskus on ollut jopa raskasta kuunnella.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, Pomo on nuoresta iästään huolimatta oppinut tuntemaan naisten petturuuden ja päättänyt, ettei se koskaan aseta elämäänsä yhden naisen varaan.

- Pettäähän se kuitenkin loppujen lopuksi ja vielä ylpeilee, kun onnistui tekemään sen juuri silloin, kun vähiten osasit odottaa, järkeilee Pomo.

Minä pelkään, ettei edes Pomo arvosta minua. Olen toivonut, että joku vihdoin havaitsisi minun lahjani ja antaisi minulle edes vähän tunnustusta. Kun Pomo oli nuori, kuvittelin vihdoinkin löytäneeni sellaisen olennon ja annoin nuorelle kollinpennulle nimeksi Homo, mutta sitten kolli miehistyi ja osoitti, että voimme olla vain erittäin hyviä ystäviä.

Hyviä ystäviä, pah, en ole koskaan kuullut Pomon kehuvan minua millään lailla. Se on päin vastoin aina vaatimassa minulta palveluksia. Minun pitää aina antaa sille ruokaa, silitellä sen turkkia, silloin kun se haluaa, aina avata sille ikkuna tai ovi, kun sitä sattuu huvittamaan mennä sisään tai ulos. Lista on loputon.

Nyt Pomo on alkanut myös lihoa. Minun täytyisi vihdoin ottaa sitä niskasta kiinni ja säännöstellä sen ruokatottumuksia, sillä eihän lihavalla kollilla voi olla mitään menestystä naismaailmassa, vaikka se olisi kuinka nuori ja itsevarma.

Hetkonen, nyt Pomo alkoi miettiä. Se tuli luokseni ja sanoo, että minun kokemukseni naismaailmassa ovat sille erittäin tärkeitä ja ettei se missään tapauksessa koskaan tee niin hölmöjä virheitä kuin minä.

Olen iloinen. Pomo arvostaa minua!

Pomo sanoo, ettei se koskaan ala kuvitella niin hölmöjä asioita kuin minä; että joku nainen muka olisi sille ikuisesti uskollinen puhumattakaan, että se olisi jollekin naiselle uskollinen.

Entäs lapset?

Pomo sanoo, että lapsia menee ja tulee. Kukaan ei ole lapsi kenenkään.

- Pomo, olen loukkaantunut ylimielisyydestäsi. Minä koin omassa liitossani, että lapsemme olivat yhteisiä, kumppanini ja minun. Sitten ihan luhistuin, kun kumppanini äkkiarvaamatta riisti lapseni minulta ja julisti minut yhteiskuntakelvottomaksi, väitti, ettei minusta ole koskaan ollut mihinkään, ja että kaikille on onnellisempaa, kun minut heivaa menemään, sanon minä.

- Hah, olit liian riippuvainen yhdestä akasta. Uutta matoa koukkuun vai miten sitä sanotaan, uutta hiirtä pyydykseen, ilkamoi Pomo.

Millainen joulu tästä mahtaa tulla?

Pitäisikö sittenkin kuunnella, mitä Killellä ja Söpöllä on sanottavana?

Islamin vastaisuus huolettaa valtavasti

Olen tänään seurannut mielenkiinnolla vasemmistolaisten, vihreiden ja suvaitsevaisen median suhtautumista Tukholman pommi-iskuun. Vanha kaava on jälleen toteutunut. Koska pommittaja oli muslimi, suuri huoli vallitsee nyt siitä, etteivät islamin vastaisuus, islamofobia ja ennakkoluulot muslimeita kohtaan vain kasva.

Terrori-iskuista ei kai saisi olla huolestunut ainakaan silloin, kun muslimit niitä tekevät. Muslimeita ei saa pelätä, vaikka he tappaisivat kaikki vääräuskoiset. Se olisi varmaan kai vain ihan oikein.

Vetelen ihan ulkomuistista lukemaani. Kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.) kirjoittaa  fb-seinällään, että suomalaisetkin harjoittivat terrorismia joskus sata vuotta sitten.

Joku kommentoi Kasvin seinällä, että Ruotsiin muuttaneet suomalaisetkin ovat olleet siellä aggressiivisia. Potentiaalisten terroristien palauttaminen lähtömaihinsa ei onnistu, koska samalla pitäisi ottaa takaisin ainakin miljoona ulkomaille muuttanutta suomalaista. Miksiköhän se olisi niin vaikeaa, koska Helsingin vihreät haluaisivat asuttaa miljardi maailman köyhää leireille Helsinkiin ja rakentaa somaleiden suurperheille jättiasuntoja, vaikka Helsingissä on valtaisa asuntopula?

Kommenttien johtava linja tuntuu olevan, että kaikissa etnisissä ryhmissä on seonneita ja ettei Tukholman pommimiehen teolla ollut mitään tekemistä islamin kanssa.

Jokunen on myös muistuttanut, että äärikristilliset ne vasta vanhoillisia ovat, kun vainoavat homoja ja naispappeuden puolustajia. USA:ssa on kuulemma valtavasti äärikristillisä ryhmiä, jotka tekevät jatkuvasti hirveitä iskuja, mutta niistä ei kukaan puhu vain mitään.

Olen tässä vaiheessa miettinyt, kuka alkaisi puolustaa vanhoillislestadiolaisia, jos Tukholman pommimies olisi ollut vanhoillislestadiolainen. Eivät ainakaan vihreät ja vasemmistolaiset. Eikä kukaan mukaan olisi huolissaan siitä, että ennakkoluulot vanhoillislestadiolaisia kohtaan voivat nyt kasvaa.

Moni muistuttaa myös tyytyväisenä, että eräät imaamit ja muslimien järjestöt ovat tuominneet Tukholman pommi-iskun. Itse en tuudittaudu tähän, koska vääräuskoisten huijaaminen on islamissa suotavaa, jos se edistää islamin lopullista voittoa.

Eräässä vaiheessa olin huomaavinani, että ainakin Hesari yritti uutisoida Tukholman pommimiehen räjäyttäneen pomminsa tarkoituksella yksinäisessä paikassa: siis jalo mies, kun ei halunnut vahingoittaa muita. Onneksi lehtiin on kuitenkin tullut uutisia, että pommimies oli vain tunari, jonka pommi räjähti vahingossa ennen aikojaan. Jos pommit olisivat räjähtäneet siellä, missä niiden piti räjähtää, verilöyly olisi ollut valtava ja uhreja satoja.

Tässä vaiheessa aina herään ja muistutan, etten ole minkään sortin uskovainen. Minulla ei ole mitään tarvetta puolustaa mitään uskontoa. Ihmettelen, miksi vihervasemmistolaisilla on vimmattu tarve puolustaa islamia ja pestä sitä puhtaaksi. Liekö syynä ideologinen, suvaitsevainen sokeus? Vai liekö syynä se, että he ovat saaneet islamista hyvän liittolaisen läntisten arvojen ja läntisten yhteiskuntien tuhoamisessa. Ehkä monet vihervasemmistolaiset naiset myös kokevat muslimit jotenkin voimakkaiksi ja kiehtoviksi miehiksi.

Minulle herää kysymys, eivätkö vihervasemmistolaiset ja femakot tajua, mikä kohtalo heitä odottaa, jos islam voittaa? Eivät kai, koska he ovat ideologisesti sokeita.

Minäkin olen joskus yrittänyt puhua joillekin islamin nurjista puolista ja sen tarkoituksesta alistaa koko maailma valtansa alle, mutta olen saanut vastaukseksi vain, etten pidä islamista, koska muslimit ovat yleensä ihonväriltään tummia, ja että kristinuskokin oli 500 vuotta sitten sitä ja tätä. En siis enää yritä puhua tuntemilleni suvaitsevaisille järkeä. Se on ihan turhaa.

Minä uskon, etteivät suvikset myönnä mitään, vaikka muslimiterroristit tuhoaisivat Tukholman, Turun ja Helsingin kokonaan.

Onneksi Tarja Halonen on tällä kertaa sanonut edes jotain järkevää: Tukholman kaltainen terrori-isku voi tapahtua Suomessakin ja että on vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu. Vastoin tapojaan Tarja ei käynyt syyllistämään suomalaisia. Hän vain ihan vähän muistutti suomalaisten itsemurhaiskuista. Ehkä Tarja vastustaa Afganistanin operaatiota, mene ja tiedä.

Alexander Stubb on huomannut muistuttaa, että Tukholman pommimies oli syntyperäinen ruotsalainen. Stubb ei usko, että isku lisää painetta vetää suomalaisjoukot pois Afganistanista. Hyvä kokoomus!

En lisää tähän kovin paljon linkkejä, koska kukapa niitä jaksaisi avata. Muutamia kannattaa avata, tämä, tämä ja tämä.


PS. Pomo ei jaksa ottaa tähän mitään kantaa. Sitä haukotuttaa koko kysymys.

Pomo tarkentaa kantaansa

Viitaten edellistä edeltävään blogimerkintääni Pomo haluaa muistuttaa, että se on oppinut käymään kakilla ja pissillä sekä peittämään jälkensä ihan ilman valtiovallan rahoitusta.

Kille ja Söpö vahvistavat asian.

Minä haluan huomauttaa, että Pomo on vieläkin joskus kusaissut johonkin nurkkaan ja pannut kaikki paikat haisemaan.

Kille ja Söpö muistuttavat, että se on vain sitä nuorta kapinallisuutta.

Pomo korostaa olevansa arvokas suomalainen kissa, vaikka onkin vain sekarotuinen.

- Tarvitseeko sitä sentään tulla ihan silmille hyppimään, vaikka kokisikin olevansa jalorotuinen Tarja Halosen Suomessa.

Minä tulkitsen niin, että Pomo kokee kaikkien afrikkalaisten miesten olevan jalorotuisia Halosen tasavallassa ja ettei sekarotuisella kollilla ole mitään arvoa.

Vähän samanlaiset tunnelmat minullakin on. Vituttaa, kun olen hetero.

Kari Tapio on kolmanneksi suurin

Minulle ei ole yllätys, että Kari Tapion kuolema on aiheuttanut maansurun. Panin jo 1990-luvun puolivälin paikkeilla merkille, että hän nousi Suomessa supertähdeksi. Tottakai hän oli suuri tähti jo sitä ennen.

Kari Tapio säilyi supertähtenä noin 15 vuotta kuolemaansa saakka. Tai oikeastaan hän on kasvanut yhä vain superimmaksi. Käsittääkseni hän on Suomessa hakannut suosiossa kaikki muut laulajatähdet niin kevyellä kuin raskaalla puolella. Rokkareistakaan ei ole ollut vastusta hänelle.

Kari Tapio oli ollut sydämen ohitusleikkauksessa ja elänyt raskasta keikkaelämää. Silti hänen kuolemansa tuli yllätyksenä. Hänhän tuntui olevan parhaissa voimissaan. Hänellä oli juuri pitkä konserttikiertue puolivälissä. Hänen äänensä tuntui olevan parhaimmillaan.

Minähän voisin hieman kruusailla ja sanoa, että kuuntelen yleensä sinfonioita ja viulukonserttoja. Samalla voin silti tunnustaa, että olen seurannut jo 1960-luvun puolivälistä myös suomalaista kevyttä musiikkia sen verran, että tiedän, ketkä täällä ovat todella suuria.

Ykkösenä on Olavi Virta, kakkosena Tapio Rautavaara ja sitten sijoittuu hyvälle kolmannelle sijalle Kari Tapio. Nyt en arvioi siis omia mieltymyksiäni, vaan arvioin sitä, ketkä ovat kansallisessa tajunnassamme suurlaulajia.

Myönnän, että Olavi Virta ja Tapio Rautavaara ovat minun suurimmat suosikkini. Kari Tapiota en henkilökohtaisesti ole kovin paljon diggaillut, mutta aina kun olen sattunut näkemään ja kuulemaan hänen esityksensä, olen tajunnut, että suuri suuruus on kyseessä.

Olen suomalainen on tottakai minulle tuttu jo vuodelta 1983. Vuonna 1992 satuin kuulemaan Kari Tapion levytyksen Yön tuuli vain. Havahduin siihen, että hänen äänensä oli syventynyt ja miehistynyt. Aloin ounastella, että Kari Tapiosta tulee vielä todella suuri, koska hän vetoaa suomalaisiin laajasti.

Olinko väärässä? Häh?

Kari Tapiolla oli hieno ääni. Hän tulkitsi hyvin. Hän oli reilu ja avoin suomalainen usein pilke silmäkulmassa. Siinä se salaisuus.

Muistan hyvin, kun Olavi Virta kuoli heinäkuussa 1972. Hänen kuolemansa ei aiheuttanut minussa kovin suurta surua, koska se ei ollut yllätys. Virta oli ollut vaikeasti sairas jo useita vuosia. Oli päin vastoin ihme, että hän eli niinkin pitkään.

Tapio Rautavaaran kuolema syyskuussa 1979 kosketti minua todella syvästi. Olin monta viikkoa surullinen. Se oli aika outoa, sillä eihän Rautavaara ollut minun omaiseni. En kuitenkaan surrut yksin. Rautavaaran kuolema aiheutti silloin maansurun. Muistan vieläkin ne tunnelmat. Kaikki puhuivat Rautavaaran kuolemasta.

Rautavaara kuoli yllättäen onnettomuuden uhrina hyvissä voimissa. Kari Tapio kuoli myös yllättävästi. Kukaan ei ollut osannut sitä odottaa. Yllättävä kuolema parhaissa voimissa tekee supertähdistä suorastaan maagisia olentoja. Minäkin olen tänään huomannut itsessäni sellaisia tunneliikahduksia, että suren Kari Tapion kuolemaa.

En pelkää liioittelevani, kun sanon, että Kari Tapio elää vuosikymmenestä toiseen loukkaamattomana supertähtenä. Aina sanotaan, että ei tule parempaa kuin hän. Kaikki eivät tietenkään pidä hänen musiikistaan, mutta edes he eivät ryhdy aliarvioimaan häntä ja puhumaan hänestä pahaa.

On monia muitakin hyviä laulajia ja suuria tähtiä. Minä olen tämän esitykseni rajoittanut kolmeen superimpaan suomalaiseen supertähteen.

En ole tutustunut läheskään Kari Tapion koko tuotantoon. Tuupista satuin muutama kuukausi sitten havaitsemaan live-esityksen Bella Caprista. Olen katsonut sitä aika monta kertaa. Siinä on nätisti hymyileviä viulunsoittajatyttöjäkin.


PS. Meinasin jo väittää, ettei Kari Tapiota ole koskaan kutsuttu itsenäisyyspäivänä Linnaan ja haukkua Halosen, mutta on Kari Tapio Pia-vaimoineen ollut siellä vuonna 2003.

Lisäys: Jos mietitään, mitä sellainen epämääräinen käsite kuin karisma tarkoittaa, niin Kari Tapion persoona ja läsnäolo auttaa tätäkin käsitettä ymmärtämään.

Pomolla raskaat Linnan juhlat

Pomo on koko päivän ja illan yrittänyt toipua Linnan juhlista. Se on kertonut, että juhlat olivat hyvin rajut, etenkin jatkot.

Pomo on makaillut nojatuolissa. Aika usein se on kuitenkin jaksanut nousta latkimaan vettä.

- En kyllä enää toista kertaa lähde moisiin riekkujaisiin. Vasta Pekka Haaviston presidenttikaudella voin harkita kutsun hyväksymistä. Ehkä silloin on rauhallisempaa, kommentoi Pomo.

- Halonen ei millään tavalla huomioinut minua, moikkasi vain ohimennen. Sille mustalle homolle se kyllä nosteli peukkuja. Ja voi kuinka maireasti se hymyili sille yhdelle akalle, mikä apuhanna sen nimi nyt on, jolla oli kaikenlaisia kakaran kuvia koltussa ja perseessä moskeijan kuva, kertoo Pomo katkerana.

- Onko sekarotuisuuteni syytä tää, kysyy Pomo.

- Homo olin minäkin ennen, miksi menit muuttamaan nimeni, syyttää Pomo minua.

Pomo on kiroillut oikein monisanaisesti ja rumasti. Olen ihmetellyt, mistä se on oppinut noin rumaa kielenkäyttöä. En tietenkään halua tässä perheblogissa toistaa kaikkia sen sanomisia. En ole uskaltanut sanoa Pomolle juuri sanaakaan. Se on ollut niin vihainen ja katkera.

Kille on käynyt vähän väliä huolestuneena luonani kyselemässä, onko Pomo jotenkin sekaantunut siihen ravintola Teatterin rasistiseen kahakkaan.

Rohkaisin lopulta mieleni ja kysyin asiaa Pomolta.

- No joo, siinä ravintolan narikkajonossa se paskahuussiyhdistyksen projektipäällikön, yhden himokkaan suomalaisen ämmän sambialainen mokkakikkeli yritti etuilla. Minä sanoin, että pysy nyt, musta poju, omalla paikallasi.

- Silloin se black boy alkoi riehua ja yritti lyödä minuakin. Minä tietysti loikin paikasta toiseen. Ei se osunut minua lähellekään.

- Portsarit veivät sen sitten ulos rauhoittumaan. En jäänyt seuraamaan tilannetta, vaan menin ravintolan pöytään katselemaan misuja ja ottamaan pienet paukut.

- Musta poju oli kai sitten ulkona lyönyt itse päänsä ovi-ikkunaan ja alkanut syyttää rasisteja, kun sen päähän oli tullut haava.

Minä kyselin Pomon mielipidettä siitä, miksi presidentti Tarja Halonen kutsuu itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle Linnaan projektipäällikön niinkin vaatimattoman kuuloisesta yhdistyksestä kuin Käymäläseura Huussista.

- No, se paskahuussiyhdistys kai opettaa sambialaisia käymään kakilla. Halonen tietysti halusi osoittaa Linnaan kutsulla, millaista toimintaa ja millaisia meriittejä hän arvostaa.

60-luvulle ja takaisin itsenäisyyspäivänä

En ole koko syksynä käynyt kertaakaan kuvaamassa tuttuja maisemia, peltoa ja jokea. Syynä siihen lienee jonkinlainen keskivaikea masennus. Olen ajatellut, että minulla on niistä kuvia yllin kyllin ja että vain hullu kuvaa aina samoja paikkoja.

Äsken kävin niitä taas kuvaamassa itsenäisyyspäivän innoittamana. Söpökin pelmahti pellon reunalle kyselemään: Mitäs sä täällä teet? Onks täällä hiiriä? Ja ellei ole, niin tule sisälle antamaan Latzia.

Ajatukseni ovat tänään liidelleet 1960-luvulle ja palautuneet sieltä vähitellen nykypäivään. Olen 60-luvun teinejä. Opin silloin kaikki modernit asiat: kansainvälisen solidaarisuuden, kehitysmaiden aseman, rotusorron vastustamisen, sodanvastaisuuden, vapaan ajattelun, uskontokritiikin, sukupuolten välisen tasa-arvon, tulikohan kaikki mainittua...niin ja kapitalismin pahuuden sekä länsimaiden syyllisyyden. Olisin halunnut kokeilla myös vapaata seksiä.

Urho Kekkonen, Yya-sopimus ja Suomen ystävälliset suhteet Neuvostoliiton kanssa hallitsivat paljolti mieltäni 70-luvulla. Opin, että suomalaiset ovat oikeastaan syyllisiä talvi- ja jatkosotaan sekä ylipäänsä turhaan epäluuloon ja vihoitteluun suurta itäistä naapuria kohtaan. Opin tuntemaan syyllisyyttä suomalaisuudesta.

Vasta 70-luvun lopulla aloin vähitellen ja aika rankasti jo 80-luvun alussa epäillä, mitä ihmettä neuvostovastaisuus oikein on. Tulin siihen tulokseen, että yhteiskunnan ja valtion arvosteleminen on aivan normaalia ja tervettä ja että esimerkiksi Neuvostoliiton arvostelun leimaaminen joksikin kavahdettavaksi ja kauheaksi vastaisuudeksi on tunkkaista ja sairasta.

Mihail Gorbatshovin nousu Neuvostoliiton johtoon 80-luvun puolivälissä antoi paljon toivoa. Gorbatshov toi perestroikan ja glasnostin. Neukut alkoivat itse arvostella omaa yhteiskuntaansa ja valtiotaan tavalla, joka vielä hetki sitä ennen Leonid Brezhnevin pysähtyneisyyden aikana olisi armotta tuomittu neuvostovastaisuudeksi.

Baltian kansojen itsenäisyystahto teki minuun suuren vaikutuksen. Huomasin, että kansallisuusaate ja -tunne ovat tärkeitä. Päättelin, että jokainen kansa haluaa olla vapaa ja itsenäinen sekä vapautua sorron ikeestä. Tein saman huomion toki muistakin Neuvostoliiton valtapiirin kansoista.

Olin 90-luvun taitteessa hyvällä ja vapaalla mielellä. Ajattelin, että nyt sana on Suomessakin vapaa. Olin väärässä. Huomasin nopeasti, että maahanmuutto, monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus ja ennakkoluulottomuus olivat uusia kahleita ja ennakkoluuloja sekä todellisen suvaitsemattomuuden aiheuttajia. Ulkomaalais- ja pakolaisvastaisuus olivat aivan hirveitä ja tuomittavia vastaisuuksia.

Huokaisin ja päätin, etten ala tähän toista kertaa: En enää ala halveksia Suomea ja suomalaisia ja tuntea syyllisyyttä suomalaisuudesta. Päätin, etten vaihda Neuvostoliittoa islamiin ja somaleihin. Minähän olin vanha kristinuskon kriitikko. Islam ei millään tavoin tuntunut minusta paremmalta kuin kristinusko. Olin joskus epäuskoinen kuunnellessani ns. sivistyneistön suvaitsevaisia edustajia; oliko heistä tullut muslimeita, koska he aina puhuivat niin kunnoittavasti islamista. Lisäksi ajattelin, etteivät somalit voi mitenkään olla parempia ihmisiä kuin suomalaiset, vaikka heitä ylistettiin kaikkialla ja kiiteltiin, kun he olivat tulleet Suomeen tuomaan virkeyttä, väriä ja elinvoimaa.

Avasin pari kertaa suuni. Sivistyneistön suvaitsevaiset edustajat leimasivat minut välittömästi suvaitsemattomaksi ja ennakkoluuloiseksi rasistiksi. Pidin suuni kiinni ainakin 15 vuotta.

En usko pätkääkään esimerkiksi Vihreiden uusisänmaallisuuteen ja Suomi-leijonaan. Vihreiden todellisia ajatuksia kuvastaa, että kuohittu Suomi-leijona on upotettu islamin vihreään väriin.

Vihreiden uusisänmaallisuus lienee jonkinlainen tappion tunnustus. Vihreät ja muut suvaitsevaiset ovat hävinneet taistelun mielipidevallasta. Heillä on ollut vanha media hallussaan, mutta heillä ei ole ollut mahdollisuutta saada uutta mediaa, Internetiä haltuunsa. Oikeusministeri Tuija Brax vielä varmaan esittää lakiesityksiä Internet-keskustelun senruroinnista, mutta en usko Braxin ponnistelujen johtavan tulokseen. Jos vihreät saisivat taas mielipidevallan, he jatkaisivat, kiihdyttäisivät ja voimistaisivat suomalaisuuden halveksuntaa, kansallisvaltion murtamista, ulkomaalaisuuden ihannointia sekä tietenkin suiden tukkimista ja "väärien" mielipiteiden sensurointia entistä ylimielisemmin. Lopulta vihreät luovuttaisivat Suomen ulkomaalaisille ampumatta laukaustakaan.

Kaikki eduskuntapuolueet lukuun ottamatta Perussuomalaisia edustavat suomalaisuuden halveksuntaa ja suomalaisuuden alasajoa. Kaikilla perinteisillä ns. vanhoilla puolueilla on nykyään "arvoliberaali" johto, vaikka suuri osa niiden kenttäväestä ja kannattajista onkin eri linjoilla. Niinpä näitä puolueita odottaa suuri tai erittäin suuri tappio ensi huhtikuun eduskuntavaaleissa.

Perussuomalaisia puolestaan odottaa suuri tai erittäin suuri vaalivoitto. Perussuomalaisten ei edes tarvitse tehdä, eikä luvata mitään. Riittää, että suuri osa äänestäjistä kokee Perussuomalaisten olevan Suomen ja suomalaisten puolella.

No, niin, kävin juuri lukemassa tämän tekstin Pomolle, joka hyväksyi tämän täysin ja oli kaikesta samaa mieltä. Pomo korjasi ainoastaan muutaman lyöntivirheen ja muutti paria sanajärjestystä.

Pomo hallitsee kaikki kielet

Pomo ja minä olemme viime päivinä pohtineet kieliasioita täällä peräkammarissani. Söpökin on ollut kuulolla silloin, kun se on hiirten pyydystämiseltä ehtinyt.

Eilen oli muuten erikoista katsella, kun Söpö pyöritteli saalishiirtään lumisella pihamaalla. Seisoskelin portailla, koska Söpö selvästi halusi osoittaa taitavuuttaan. Se heitteli vielä elävää hiirtä ilmaan ja katseli minua kysyvästi, olenko tyytyväinen näkemääni.

Minä säälittelin lähinnä hiirtä ja ajattelin, että sillä on varmasti kylmä. Pakkasta oli ainakin 15 astetta. Pohdiskelin, liikkuvatko hiiret tosiaan ulkosalla näinkin kovalla pakkasella niin, että kissa voi ne napata. Haluan ohimennen huomauttaa, etten tänä syksynä ole laittanut mitään tuholaismyrkkyjä talomme sisätiloihin. Silti minkäänlaista hiiren nakerrusta ei ole kuulunut mistään. Hiiret eivät jostain syystä halua tulla vierailulle, vaikka täällä on lämpöä ja ruokaa.

Niin, noista kieliasioista. Pomo ja minä emme katselleet pari iltaa sitten TV 2:n suurta Pakkoruotsi-iltaa. Olemme kuitenkin huomanneet blogeista ja keskustelupalstoilta, että aihe on ollut kovasti esillä. Siitä syystä mekin olemme kieliasioita pohdiskelleet.

Pomo on kertonut, ettei kielten oppiminen ole tuottanut sille koskaan mitään vaikeuksia. Se hallitsee kissojen kielen kaikki vivahteet. Ihmisten kielistä se osaa suomen ja ruotsin lisäksi venäjää, englantia, saksaa, ranskaa, arabiaa, somaliaa...luettelo on pitkä.

Söpö on huomauttanut, silloin kun on ehtinyt osallistua keskusteluun, että se käyttää paljolti kehonkieltä, hännän heilautuksia, vetoavaa katsetta sekä pieniä erisävyisiä äännähdyksiä. Erityisenä tehokeinona Söpö pitää sitä, kun se hieraisee turkkiaan ihmisen säärtä vasten. Silloin ihminen tietää, että nyt on tosi kysymyksessä. Ruoka on kupista loppunut.

Minä olen paljastanut, että vieraat kielet ovat aina olleet minulle aikamoista hepreaa ja että suomen kieltäkin osaan joltisesti vain kirjoittaa. Olen tunnustanut, että vapaamuotoisen puheen pitäminen suomen kielellä vaativan yleisön edessä saa polveni tutisemaan ja kieleni kangertelemaan, mikä on varmaan syynä siihen, etten tällä hetkellä ole tasavallan presidentti, enkä edes pääministeri.

Pomo on sanonut ymmärtävänsä, etteivät kaikki ihmiset opi monia kieliä, vaikka mahdollisimman monen kielen hallitsemisesta olisi tietenkin paljon hyötyä. Pomo on huomannut, että tavallinen perussuomalainen ( ei viittaa politiikkaan) ehkä oppii suomen kielen lisäksi auttavasti ymmärtämään ja jollain lailla mongertamaan yhtä vierasta kieltä.

- Menee ehkä vielä muutamia vuosikymmeniä ennen kuin arabia tai somalia on Suomen pääkieli. Siksi on viisainta, että kielirajoitteinen perussuomalainen opiskelee vieraana kielenä englantia. Se nyt kuitenkin on vielä toistaiseksi maailmankieli, sanoi Pomo.

- Ei tietenkään ole pahitteeksi hallita myös ruotsia edes sen verran, ettei eräs saa paniikkikohtausta, jos menee joskus Vaasassa käymään tuoretta silakkaa ostamaan, lisäsi Pomo katsellen minua merkitsevästi.

Pomo ja minä olemme blogeja lueskelemalla tulleet siihen tulokseen, että TV 2:n Pakkoruotsi-ilta oli aikamoinen fiasko suomenruotsalaisille, koska he paljastivat ylimielisyytensä suomenkielisiä kohtaan. Lisäksi suomenruotsalaisilla oli ilmeisesti ollut taipumuksena puhua paapattaa suomenkielisten päälle. Ohjelmasta oli kaiketi käynyt ilmi myös pohjimmainen syy RKP:n ja Astrid Thorsin joskus järjettömältäkin vaikuttavalle maahanmuuttomyönteisyydelle: saada lisävoimaa RKP:lle ja ruotsinkieliselle kansanosalle.

Minä olen salaa hykerrellyt, että Perussuomalaisten kannatus varmaan taas sai Pakkoruotsi-illasta uutta lisäpontta. Olen koettanut salata tyytyväisyyteni Pomolta, koska aistin, että se jotenkin halveksii persuja.

Pomo on kuitenkin myöntänyt, että suomenruotsalaisten itsetyytyväinen ylimielisyys voi kääntyä heitä vastaan.

- Ihmettelen usein, että monilta ihmisiltä puuttuu psykologinen taju, jopa sitä enemmän mitä sivistyneempinä he itseään pitävät, analysoi Pomo.

- Olisi opeteltava tietynlaista nöyryyttä, kun ajaa omaa asiaansa suomalaisten ihmisten joukossa. Ei saa paljastaa omaa erinomaisuuttaan ja kaikentietävyyttään, valisti Pomo.

- On näyteltävä vaatimatonta ja jopa hieman säälittävää hölmöä tilanteen mukaan. Sillä tavalla minä olen päässyt nykyiseen asemaani, päätti Pomo.