60-vuotias Tapio Tuuri: Älä koskaan luota demariin!

(Minulla oli tarkoitus julkaista tämä välittömästi, kun vuorokausi oli vaihtunut ja 13. päivä oli koittanut. Bloggerissa oli silloin kuitenkin toimintahäiriö. Niinpä pääsen julkaisemaan tämän vasta nyt)

Minulla oli eilen 60-vuotispäivä.

Sehän on aika korkea ikä. Paras on takana. En kuitenkaan haluaisi sitä takaisin. Syynä on muun muassa se, että tunnen itseni viisaammaksi kuin ennen. Miten viisaaksi mahdan vielä kehittyäkään, jos elonpäiviä riittää?

Sain fb-kavereiltani erittäin runsaasti onnitteluja. Kiitän jokaisesta.

Kuten kuvasta näkyy kotikirkkonikin liputti eilen. Kävin siellä teini-ikäisenä usein ihan vapaaehtoisesti. Minulla oli silloin etsikkoaika. Sittemmin maailma vieroitti ja erotti meidät. Vanha rakkaus ei kuitenkaan kokonaan ruostu. Jotain salaperäistä siinä on.

Täyttäessäni 50 vuotta sain onnittelut pääministeri Paavo Lipposelta. Tällä kertaa ei yksikään pääministeri onnitellut, ei entinen, ei nykyinen, ei tuleva.

Maahan lienee syntymässä edistyksellisten voimien hallitus, joka jatkaa avoimen uuden Suomen kehittämistä, siis synnyinmaamme luovuttamista valloittajille ilman pienintäkään taistelua.

Jos minä yhä kuuluisin edistyksellisiin voimiin, en iloitsisi minuuttia kauempaa, koska minua kylmäisi ajatus siitä, miten käy seuraavissa vaaleissa. En olisi sadasosasekuntiakaan varma siitä, että Perussuomalaiset on kukistettu.

Olen vapaamielinen ja suvaitsevainen ihminen, joka vastustaa rasismia. En ole tehnyt tästä kuitenkaan itselleni tiukkaa oikeaoppista ideologiaa. En syyttele suomalaisia rasismista ja suvaitsemattomuudesta tekaistuin perustein. Minulla on päinvastoin tarve puolustaa omaa kansaani. Samalla puolustan kaikkia ihmisiä ja tunnen solidaarisuutta kaikkiin ihmisiin. Näen kuitenkin rajat. Näen mikä on mahdollista ja mikä ei. Näen mikä on viisasta ja mikä ei. 

Jokainen saa syyttää minua rasistiksi, ennakkoluuloiseksi ja suvaitsematttomaksi ja ihan miksi vaan. Se ei ole minulta yhtään pois. Siitä vaan. Vaikka säätäisitte millaiset rasismi- ja viharikossäännökset tahansa, ette milloinkaan voi kahlita vapaata ajattelua ja vapaata ilmaisua kuin korkeintaan tilapäisesti. Ette milloinkaan saa minua kiikkiin.

Lopuksi lainaan itseäni, muutamia ajatuksiani, jotka kirjoitin eilen tasan 60-vuotiaana fb-seinälleni: 

"Poliitikot vain olivat epämiellyttävän likellä Neuvostoliittoa. Ja älymystön tiedostava etujoukko – taiteilijoita, toimittajia – suorastaan ylisti kommunistidiktatuureja." Ei mitään uutta auringon alla. Neuvostoliiton kaaduttua tämä sama porukka rupesi ylistämään monikulttuuria. Ja islamin arvostelu on heidän mielestään suoranainen rikos.

Neuvostoliiton kaaduttua eräät tajusivat, ettei oteta enää mitään uutta tabua ja onton ylistämisen kohdetta tilalle. Minäkin olin sellainen. Itseään saa kehua tämän verran, kun täyttää pyöreitä vuosia. Minun silmäni alkoivat oikeastaan avautua aivan siinä 70-luvun lopulla.

No juu. Kannatin Suomen liittymistä EU:n jäseneksi. Vasta viime aikoina olen alkanut myöntää, että metsään meni sekin ja että EU on byrokraattinen hirviö, joka vie meiltä suomalaisilta rahat, itsetunnon, kansallisen olemassaolon oikeutuksen sekä sananvapauden, eikä anna edes mitään suojaa idän karhua vastaan.

En minä kuitenkaan edes 90-luvulla ylistänyt EU:ta, vaan suhtauduin siihen varovaisen toiveikkaasti. Ajattelin, että EU takaa meille länsimaisen demokratian ja oikeuden mielipiteiden moninaisuuteen. Nyt on helppo nähdä, että EU pakottaa meidät samaan muottiin ja että Suomen lainsäätäjät apinoivat sieltä pykäliä, joiden mukaan "väärät" mielipiteet ovat rikollisia.

Viime päivinä on ollut nähtävissä, että Ville Niinistö johdattelee Vihreitä hallitukseen. Samoin on ollut nähtävissä, että myös Paavo Arhinmäki haluaa vasurit sinne. RKP on tietenkin aina valmis hallitukseen. Kohta varmaan myös kepu on sittenkin valmis hallitukseen niin, ettei kristillisdemokraatteja siellä tarvita.

Syntyy mahtava koalitio, joka luovuttaa Suomen varallisuuden ulkomaiden käyttöön.

Vaahtera kukkii. Onko siellä vaarallisen paljon kuivia oksia?

Aika outo juttu muuten. Olin SDP:n uskollinen jäsen noin 30 vuotta. En jäsenenä ollessani milloinkaan ollut kenenkään demarin kanssa merkittävästi eri mieltä. Palvelin sosialidemokraattista lehdistöä, viimeksi UP-uutispalvelua uskollisesti yhteensä noin 30 vuotta. Sain työstäni paljon kehuja. Minua pidettiin erittäin hyvänä toimittajana, jolla oli myös tärkeä kyky ottaa ja käsitellä valokuvia ihan kelvollisesti.

Paria yksityishenkilöä lukuunottamatta en saanut demareilta minkäänlaisia onnitteluja 60-vuotispäivänäni. Entisen työnantajani UP-uutispalvelun ja Suomen viestintärahoituksen johtajat Jouko Hovi ja Tuomas Harpf eivät lähettäneet minulle minkäänlaisia onnitteluja, ei edes pientä tekstiviestiä.

Tässä nähdään, millaisia demarit ovat. Itsekkäitä piruja!

Elämänohjeeni: Älä koskaan luota demariin! Demari pettää aina, ennemmin tai myöhemmin.

Lähetin ihan kiusallani Jouko Hoville ja Tuomas Harpfille eilen seuraavanlaisen sähköpostiviestin:

Täytän tänään 60 vuotta. Missä viipyvät entisen työantajani edustajan onnittelut? Oliko työni niin vähäpätöistä tai suorastaan haitallista, ettei minua kannata muistaa millään tavoin?

En ole saanut mitään vastausta. No, olihan siinä yksi virhe. Työnantajasta puutui yksi n-kirjain.


JK. Tarkistin asian. Demari Jouko Hovi on kaiketi jo siirtynyt pois UP-uutispalvelusta korkean ikänsä vuoksi. Hänen tilallaan on vt. päätoimittajana ja vt. toimitusjohtajana ikiuskollinen kommunisti Heikki Lehtinen, jonka kanssa olin työtoveri 1980-luvun lopulta syksyyn 2006.

Kommunistit ovat lopullisesti kaapanneet demareiden omistaman UP-uutispalvelun. Tätä menoa se on kohta islamilainen uutistoimisto.

Ja aivan lopuksi haluaisin muistuttaa, että tämä lihava vanha lehmä haluaa edelleen tuoda Suomeen pimeyden ja taantumuksen.