Lueskeltuani arvoisien piispojen huolestumista suomalaisten rasismista ja vihapuheista sain Tuurinperälle todella yllättävän jouluvieraan. Kuvailen ensin piispojen puheenvuoroja. Nehän menivät suurin piirtein tasan tarkkaan näin:
"Kuluneen vuoden aikana olemme tulleet enemmän tietoisiksi suomalaisen yhteiskunnan rasismista, syrjinnästä sekä ennakkoluuloista vähemmistöjä kohtaan. Vaiettu pelko ja epäluulo maahanmuuttajia kohtaan ovat nousseet julkiseen keskusteluun. Muistissamme on myös menneiden vuosikymmenien esimerkiksi saamelaisia ja karjalaisia kohtaan osoitettu syrjintä.
Suomi on ymmärretty etnisesti ja kulttuurisesti hyvin yhtenäiseksi maaksi. Siksi etniset, kielelliset, kulttuuriset tai muut erityispiirteet ovat usein jääneet ja edelleen jäävät vaille riittävää huomiota ja kunnioitusta. Monikulttuuristumisen nopeutuessa syvälle juurtunut ahdistus ja ennakkoluuloisuus erilaisuutta kohtaan kalvavat suomalaisten mieltä.
Vihapuhe on lisääntynyt Askolan mielestä selkeästi kuluneen vuoden aikana. Eniten se kohdistuu hänen mielestään maahanmuuttajiin. Kirkko ei itsekään ole synnistä vapaa.
Aina on ollut ihmisiä jotka pelkäävät erilaisuutta, mutta me olemme nyt hyvin lähellä sitä, että sallimme vihapuhetta sellaissa tilanteissa, missä sitä ei tulisi sallia."
Murehdin täällä peräkammarissa, että näin se taitaa olla kuin piispat sanovat. Samassa profeetta Muhammad ilmestyi peräkammariini. Ajattelin ensin, että mikä hiton partajeesus tuo oikein on. Mies ojensi kätensä, kätteli minua kohteliaasti ja esitteli itsensä: - Olen profeetta Muhammad, en kai häiritse teitä pahasti, johtaja Tuuri.
- No et mitenkään. Täällä käy usein arvovieraita. Sopii sinutella. Heitetään tittelit pois. Minä olen Tapio vaan.
- Suuri kiitos, minä olen Muhammad.
- No mikäs profeetan Tuurinperälle lennätti.
- Halusin tulla tutustumaan suomalaiseen jouluun ja samalla kiittämään sinua, rakas Tapio, arvokkaasta suvaitsevaisuustyöstä.
Olimme jutelleet Muhammadin kanssa tunnin verran suvaitsevaisuustyön edistämisestä, kun musta mersu pöllähti Tuurinperän pihaan. Tunnistin, että valtionsyyttäjä Mika Illman nousi autosta.
Illman ryntäsi huohottaen peräkammariini, heittäytyi Muhammadin jalkojen juureen ja alkoi suudella hänen viittansa lievettä.
Muhammad nosti Illmanin lempeästi ylös ja sanoi, ettei hän tarvitse ihan noin syvää kunnioitusta. Minä kehoitin Illmania menemään eteiseen odottelemaan, että saamme Muhammadin kanssa juttumme loppuun.
Muhammad kertoi kuulleensa paljon hyvää perussuomalaisista kansanedustajista, esimerkiksi Jussi Halla-ahosta, James Hirsisaaresta, Olli Immosesta ja Teuvo Hakkaraisesta.
- Joo, he ovat kaikki hyviä poikia. Toi James on kyllä Hirvisaari eikä Hirsisaari.
- Haluaisin tavata heidät.
- Kyllä se varmaan onnistuu. Heillä on kai kännykät aina auki. Senkus vaan soitat heille tai panet Ayshan soittamaan.
- Tytön oikea nimi on Aisha, korjasi Muhammad.
- Joo, Halla-aho kyllä tietää hänen oikean nimensä.
- Tuntuu olevan sivistynyt mies tämä Halla-aho.
- Tohtorismiehiä, minä sanoin.
Illman kuunteli juttujamme eteisestä ilmeisesti korva ovessa ja huuteli sieltä, että persut ovat kaikki rasisteja ja että hän toimittaa heidät vielä kaikki linnaan.
- Iillmanni, oos ny siellä hiljaa. Voit salakuunnella, mutta älä häiritse tärkeää keskusteluamme, minä sanoin.
- Miksi tämä herra Hiilman on noin hiiltynyt, Muhammad kyseli.
- Hän on hirveän suvaitsematon ja haluaa pakottaa kaikki ajattelemaan kuin hän, minä selitin.
- Suvaitsemattomuus on syntiä. Täytyy olla lempeä muita kohtaan. Se on yksi tärkeimpiä opetuksiani, sanoi Muhammad.
- No Illman muuta, minä säestin.
Otin täyden Jack Daniel´s -pullon esiin ja tyhjensimme sen Muhammadin kanssa puoleen väliin kyytipoikana muutama Olvi. Sitten Muhammad kertoi haluavansa tutustua Tuurinperän kirkkoon.
- Mikäs siinä. En ole itsekään käynyt siellä vuosikausiin. Nuo uskonasiat ovat jääneet minulta hieman kesannolle.
- No sitten sinullekaan ei tee pahaa käydä pitkästä aikaa kirkossa.
Istuimme Muhammadin kanssa Corollaan etupenkeille. Illman tunki itsensä takapenkille, koska Muhammad ei päästänyt häntä syliinsä. Minäkin sanoin olevan liikennesääntöjen vastaista ja vaarallista, että isot miehet istuvat etupenkillä sylikkäin.
- Sitä paitsi se on hassun näköistä.
Illman yritti kuitenkin monta kertaa suudella Muhammadin kättä ennen kuin suostui menemään yksin takapenkille.
Kirkkoherra odotteli meitä kirkon pihamaalla ja yritti hänkin suudella Muhammadin kättä, mutta Muhammad sanoi sen olevan turhaa alentumista sekä tarpeetonta nöyryyden osoittamista ja selitti, että islam ja kristinusko ovat samanarvoisia.
Minä potkaisin kirkkoherraa salaa perseeseen, koska minua hävetti hänen nöyristelynsä. - Haisette viinalle. Ethän sinä vain ole juottanut profeetta Muhammadia. Etkö tiennyt, etteivät muslimit käytä alkoholia, yritti kirkkoherra torua minua.
- Haista sinä äijä oikein pahanhajuinen pitkä paikka, minä tiuskaisin.
Illman ei suostunut tulemaan kirkkoon sisälle ollenkaan ja yritti selittää Muhammadille, että kristinusko on rasistinen ja suvaitsematon uskonto, mutta Muhammad ei kuunnellut häntä.
Muhammad istui etupenkissä hartaana jumalanpalveluksen ajan. Sitten hän tutustui kirkkoon ja seurakuntalaisiin sekä jutteli heidän kanssaan ainakin puoli tuntia elämänmenosta.
Lopuksi Muhammad kehoitti kaikkia viemään terveisiä Jeesukselle.
- Jeesus on suuri profeetta, sanoi Muhammad.
Illman yritti taas puuttua puheeseen ja alkoi selittää, ettei Jeesus ole läheskään niin suuri kuin Muhammad.
Muhammad vaiensi Illmanin katseellaan.
Muhammadin helikopteri nouti hänet Tuurinperäperän helikopterikentältä ja kuljetti Tervajoen asemalle, josta Muhammad matkusti erikoisjunallaan Turkuun tapaamaan arkkipiispaa. Minä vain toivon, ettei arkkipiispa käyttäydy kovin nöyristelevästi ja syytä suomalaisia rasismista sekä vihapuheista, sillä Muhammad ei pidä sellaisista nöyristelevista ja matelevista puheista.
Kohta Muhammadin lähdettyä satoi ensilumi. Tajusin, että Muhammad lahjoitti meille sittenkin valkean joulun.
- On se hieno mies tuo Muhammad, minä mietiskelin.
