Kaverini Petri Kaivanto kirjoittaa eroavansa Suomen journalistiliitosta. Minä maksoin journalistiliitolle 30 vuotta uskollisesti jäsenmaksua. Etuna sain alennuksia junalippuihin. Olisi kannattanut maksaa täysi hinta junalipuista ja jättää journalistiliiton jäsenmaksu maksamatta. Se olisi tullut paljon halvemmaksi. Journalistiliiton avulla junamatkoista tuli loppujen lopuksi käsittämättömän kalliita.
Journalistiliittoon ei kannata kuulua edes työttömyyskassaetujen vuoksi, koska sen työttömyyskassa tarjoaa vain seuraavia etuja: byrokratiaa, byrokratiaa, byrokratiaa sekä välinpitämättömyyttä, välinpitämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä. Tätä kaikkea loputtomasti niin kauan kuin jaksaa ottaa vastaan.
Keksiikö joku syyn kuulua Suomen journalistiliittoon? En minä ainakaan keksi.
Laskeskelin aikoinaan, että kirkon jäsenmaksu on suurin piirtein yhtä suuri kuin journalistiliiton jäsenmaksu. Kirkolta sentään saa monenlaisia palveluita häistä hautajaisiin. Journalistiliitolta saa alennuksia junalippuihin sekä lisäetuna ylimielisyyttä, ylimielisyyttä ja ylimielisyyttä niin paljon kuin vain jaksaa kestää.
Minä en kuulu kirkkoon. Kuuluin Suomen journalistiliittoon. Olisi kannattanut kuulua kirkkoon, mutta en nyt enää liity siihenkään. Tai mistä sitä koskaan tietää?
18 kommenttia:
Klassiseen fascistiseen yhteiskuntaan kuului elinkeinovapaus, joka tarkoitti, että ihmisellä oli oikeus liittyä mihin tahansa ammattiliittoon tai kiltaan, kuten niitä kutsuttiin. Hiukan samalta kuulostaa tuo Journalistiliitto. Onko siihen kuuluvilla toimittajilla joitain eri oikeuksia verrattuna muihin toimittajiin?
Journalistiliitto ei kuitenkaan ole sama kuin Toimittajaliitto, jonka jäsenet julkistettiin joitakin vuosia sitten.
Tapion nimeä ei löytynyt tuolta listalta.
Suomen journalistiliitto on toimittajien ammattiliitto. Siihen kuuluvat varmaan kaikki toimittajat.
Toimittajaliitto ja Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto ovat eräänlaisia aatteellisia järjestöjä, edellinen kommunistien ja jälkimmäinen tietysti demareiden. Ne eivät neuvottele journalistien työehtosopimuksista, vaan sen hoitaa Suomen Journalistiliitto, joka hoitaa siis journalistien edunvalvontaa.
Saatoin joskus 80-luvulla kuulua Suomen Sosialidemokraattiseen Sanomalehtimiesliittoon sen lisäksi että kuuluin tietysti koko toimittajaurani journalistien varsinaiseen ammattiliittoon, Suomen sanomalehtimiesliittoon, joka sittemmin muutti nimensä journalistiliitoksi.
Miksei virkaheitto toimittaja kelpaa perussuomalaiselle medialle, vaikka hän uskollisuuttaan aatteelle todistelee noin yhdessätoista kirjoituksessa kymmenestä? Pidän tätä skandaalina ja selvänä osoituksena siitä, että meitä sädetetään. Toiminnan takana täytyy olla Mossad.
Ano, kiva kun jaksat lukea.
Tapio, joko olet kutsuttu kutsuttujen joukkoon, Iso-Timon käskynhaltijaksi, kuukausipalkalla? Vai eivätkö ne vieläkään ymmärrä nerouttasi, kuten Seppo Lehto. Kyllä minä ihmettelen, että Oskari Olemattomalle järjestetään heti hommia, muttei aatteen uskollisimmalle sotaratsulle, joka käy väsymätöntä taistoaan kaikkialla vaanivaa vihollista vastaan.
Sehän tässä harmittaa, ettei minua ole pyydetty Lipposen tukijalistalle.
Mutta eikö Timo-kaani tosiaan tarjoa duunia fyrkkaa vastaan. Sehän on skandaali! Mitäpä, jos kirjoittaisit siitä. Me Sepon kanssa sitten fanitamme.
Ei minusta kukaan enää huoli. Lähdenkin tästä ostamaan pari mäyräkoiraa ja juon itseni känniin.
Tuota noin. Säilytän yhä blogissani vapaan kommentoinnin, vaikka täällä kommenteissa joku minulle täysin tuntematon anonyymi kutsuukin minua virkaheitoksi toimittajaksi, joka ei kelpaa edes persuille. Koville tämä ottaa ja luontoa koettelee. Olen jo pari kertaa ottanut esille blogini kommentointioikeudet rajoittaakseni niitä, mutta antanut sittenkin niiden elää vapaina.
Se tietenkin harmittaa, että entinen työnantajani demarilehdistö saavuttaa huomattavien valtiontukien avulla melkein yhtä paljon lukijoita kuin minä saavutan blogillani ihan illman yhteiskunnan rahoitusta, siis useita kymmeniä. Suhde menee jotenkin näin: blogiani lukee 50 ihmistä ja demarilehdistöä 40 ihmistä. Miksi minulle ei suunnata edes pientä siivua yhteiskunnallisesta rahoituksesta?
Haastan Tuomas Harpfin ja Mikael Jungnerin pohtimaan ratkaisua tähän.
Vuoden vaihteessa on taas eräitäkin maakunnallisia demarilehtiä lopetettu valtiontukien kutistuttua demarien suuren vaalitappion myötä. Kohta on jäljellä enää Uutispäivä Demari, jota sitäkin lukevat vain kaikkein aktiivisimmat demarit velvollisuuden tunnosta sekä muut lehdet -palstaa tai sanomalehtikatsaus -palstaa laativat toimittajat työnsä puolesta muissa medioissa.
Terveisiä muuten Juha Peltoselle, Uutispäivä Demarin nykyiselle päätoimittajalle. Meillä oli joskus hyvä yhteistyö UP-uutispalvelussa. Tietenkin tiesin, että se oli pettävällä pohjalla, mutta ei se juuri haitannut....kun ei sitä ajatellut...joka päivä. Journalistinen työ on tietenkin pettävällä pohjalla silloin, kun todella kiinnostunut yleisö puuttuu lähes kokonaan, tai suuri osa kiinnostuneistakin ajattelee, että taas samaa paskaa.
Ihmettelyni jatkuu: Jungner on ilmoittanut, että lopetettuaan maakunnallisia paperilehtiään SDP satsaa jatkossa valtiontukia verkkoviestintään. Mikä hitto verkkoviestinnässä maksaa kymmeniä miljoonia? Ovatko SDP:n nettisivut kehittyneet valtavan mielenkiintoisiksi? En ole huomannut. Kertokaa heti minulle, jos huomaatte selkeää kehittymistä SDP:n verkkoviestinnässä. Kai nykyistä SDP:n verkkoviestintää voi joku hoitaa ohimennen oman sihteerityönsä ohella illman huomattavia valtion rahojen satsauksia.
Tässä on muutamia haasteita Peltoselle, Harpfille ja Jungnerille.
Juttaa ei pidä näin pienillä asioilla vaivata.
Jutta on ihana ja hoitaa koko Suomen valtiontaloutta.
http://tuuritapio.blogspot.com/2010/09/kannipostausten-aatelia.html
Soini laiminlyö aatetoveriaan. Haukuin somalit, Timo ei siltikään huolinut. Soini lyö lyötyä. Nuolen vaikka perseesi, jos kelpuutat minut.
Eikös noista saisi aineksia muutamaan kirjoitukseen.
Ei ole tarpeellista tai välttämätöntä kuulua perussuomalaisiin, tai edes äänestää heitä. Hyvä asia on olla äänestämättä tai millään muullakaan tavalla olla tukematta demareita. Demarius on rappiota, jota kaikkien itseäänkunnioittavien ja ajattelevien ihmisten tulisi välttää kuin ruttoa. Ja niinhän em. ihmiset tekevätkin.
Minullahan tuli tuohon luki. Kun kiihkoissani kirjoitin. Siis uudestaan : "pysykää hyvät ihmiset kaukana demariaatteesta ja välttäkää sitä kuin kuolemantautia" - Meniks tää nyt oikein?
Voiks kuolemantautia välttää?
Tulin siihen johtopäätökseen, että kuolemantautia ei voi välttää. Mutta sosialidemokratiaa voi.
Lähetä kommentti