lauantai, 18. helmikuuta 2012

Oi Tarja, petitkö minut?

Oi Tarja, oi Tarja, petitkö sä mun?

En uskaltanut katsoa Tarja Halosen haastattelua TV 1:n Ykkösaamusta, koska pelkäsin saavani väristyksiä. En uskalla katsoa sitä Areenastakaan, koska pelkään saavani horkan. Eikä minulla ole muita lääkkeitäkään kuin hieman Buranaa.

Minua toisaalta kiinnosti, miten monta kertaa Halonen mainitsee suvaitsevaisuuden/suvaitsemattomuuden, rasismin, tasa-arvon/epätasa-arvon, globalisaation, ilmastonmuutoksen sekä muut lempijuttunsa. Olisi ehkä ollut hauskaa pitää tukkimiehen kirjanpitoa, miten monta kertaa nämä mainitaan.

Eräs fb-kaverini ilmoitti, että suvaitsemattomuus ja rasismi pulpahtivat esille vasta 15 minuutin kuluttua haastattelun alkamisesta. Se on minusta toosi pitkä aika.

Kuvittelin ylpeänä, että voin nettiuutisista lukea, mitä Halonen on sanonut. Ylpeys käy lankeemuksen eellä. Nettiuutisten mukaan Halonen on puhunut vain jotain armeijan säästöistä ja ilmoittanut, ettei hae Iloon.

Missä ovat uutiset siitä, että Halonen on huolissaan rasismin ja suvaitsemattomuuden alituisesta lisääntymisestä? Pitääkö odottaa Hesarin juttua?

2 kommenttia:

Tom Kärnä kirjoitti...

Ehkä se on vaan niin so last season. Anteeksi anglismi.

Tapio Tuuri kirjoitti...

Toivottavasti Halonen ei lopeta mieliteemojensa käsittelyä presidenttikautensa päätyttyäkään, vaan muistuttaa aina silloin tällöin suvaitsevaisuuden tärkeydestä.