Uhkarohkea turistimatka Tuurinperän Ääriperälle

Repäisin eilen, poistuin Tuurinperän peräkammarista ja ajoin Corollalla kaukaisille seuduille Tuurinperän Ääriperälle, joka oli nimeltään Isokyrö ennen liittämistään Tuurinperään. Kävin ensin apteekissa hakemassa buranaa pelkoihin ja särkyihin. Sitten ajelin vanhalle kirkolle.

Pyörin kotiseutumuseon alueella ja näin tuulimyllyn. En yhtään tiedä mikä tuulimylly se on.

Katselin kotiseutumuseota. Siellä osallistuin kymmenkunta vuotta sitten luokkakokoukseen, joka oli rattoisa. Ruokakin oli hyvää. Viime kesänä sain kutsun toiseen luokkakokoukseen, mutta en tietenkään mennyt, koska olen syrjäytynyt.

Sain raporttia, että luokkakokouksessa eräät vanhat kaverit olivat surkutelleet, onko Tapiosta todellakin tullut persu. Minä kysyin, mistä he sen tiesivät.

- Olivat lukeneet blogiasi.

- Lukeeko sitäkin joku?

- Ihan kaikki olivat lukeneet. Olivat huolestuneita, oletko nykyään persu.

Tuo ilmaus "ihan kaikki" on selkeää liioittelua. Todellisuudessa ehkä joku oli joskus sattunut blogiani lukemaan. 

Minähän kävin lukion silloisessa Isossakyrössä, siis nykyisellä Tuurinperän Ääriperällä. Vanhaa koulurakennusta en löytänyt mistään. Se oli purettu kokonaan ja rakennettu tilalle jotain rivitaloja. Joo, nyt muistin, se taisi olla homokoulu, ei vaan siis homekoulu, minkä takia se oli pakko purkaa kokonaan.

Olisivat edes laittaneet jonnekin laatan, jossa lukisi, että Tapio Tuuri kävi tällä paikalla lukiota ja valmistui ylioppilaaksi jäämättä kertaakaan luokalle.

Sairas Olavi Virta lauloi keväällä 1969 Pukkilansaaren tanssilavalla muutaman laulun komeasti, vaikka mikrofoni tutisi hänen vapisevissa käsissään. Kävin Pukkilansaarella tansseissa lukiovuosina parina kesänä useasti. Sinne kulki lossi, joka tuossa kuvassa odottaakin uutta kesää.

Eräänä kauniina kesäiltana istuskelin Pukkilansaaren tanssilavan seinäpenkillä ja katselin lattiaan. Viereeni ilmestyi ikäiseni rakastava nuori nainen. Siitä alkoi monikymmenvuotiseksi venähtänyt Napuen taistelu, jonka muistomerkkiä kävin myös eilen katsomassa.

Osoittaakseni, että kuvaan ihmisiäkin, enkä vain maisemia ja kissoja, otin muutamia kuvia Tuurinperän Ääriperän keskustassa. Joku on nimittäin joskus kysellyt, miksi en enää kuvaa ihmisiä, vaikka aikoinani kuvasin paljon ihmisiä.

No kas, eihän tuohonkaan kuvaan sattunut ainoatakaan ihmistä.

Palasin turvallisesti Tuurinperälle ja katselin, että lumi on synnyttänyt jonkinlaisen vaatimattoman taideteoksen vanhan navetan katolle.

Pomo alkoi innokkaasti pyöriä jaloissani. Sille tuntui olleen jonkinlainen järkytys, että olin ollut poissa kauemmin kuin puoli tuntia. Valtava ikävä oli ehtinyt vallata Pomon.

Tulin peräkammariini. Pomo seurasi mukana, ja Killekin ilmestyi peräkammariin. Molemmat kissat tuntuivat olevan aivan poissa tolaltaan siitä, että olin ollut niin äärettömän kauan kuin pari kolme tuntia poissa. Kille hyväili naamaani. Pomo kiipeili piirongin päällä niin, että pikkutavaroita putoili lattialle. Kilisi ja kolisi.

PS. Olisihan tuolla ollut paljon nähtävää, historiaa ja kulttuuria. Niitä voi tutkailla tästä linkistä. Ainoa puute on somalien puute.