Uhkarohkea turistimatka Tuurinperän Ääriperälle

Repäisin eilen, poistuin Tuurinperän peräkammarista ja ajoin Corollalla kaukaisille seuduille Tuurinperän Ääriperälle, joka oli nimeltään Isokyrö ennen liittämistään Tuurinperään. Kävin ensin apteekissa hakemassa buranaa pelkoihin ja särkyihin. Sitten ajelin vanhalle kirkolle.

Pyörin kotiseutumuseon alueella ja näin tuulimyllyn. En yhtään tiedä mikä tuulimylly se on.

Katselin kotiseutumuseota. Siellä osallistuin kymmenkunta vuotta sitten luokkakokoukseen, joka oli rattoisa. Ruokakin oli hyvää. Viime kesänä sain kutsun toiseen luokkakokoukseen, mutta en tietenkään mennyt, koska olen syrjäytynyt.

Sain raporttia, että luokkakokouksessa eräät vanhat kaverit olivat surkutelleet, onko Tapiosta todellakin tullut persu. Minä kysyin, mistä he sen tiesivät.

- Olivat lukeneet blogiasi.

- Lukeeko sitäkin joku?

- Ihan kaikki olivat lukeneet. Olivat huolestuneita, oletko nykyään persu.

Tuo ilmaus "ihan kaikki" on selkeää liioittelua. Todellisuudessa ehkä joku oli joskus sattunut blogiani lukemaan. 

Minähän kävin lukion silloisessa Isossakyrössä, siis nykyisellä Tuurinperän Ääriperällä. Vanhaa koulurakennusta en löytänyt mistään. Se oli purettu kokonaan ja rakennettu tilalle jotain rivitaloja. Joo, nyt muistin, se taisi olla homokoulu, ei vaan siis homekoulu, minkä takia se oli pakko purkaa kokonaan.

Olisivat edes laittaneet jonnekin laatan, jossa lukisi, että Tapio Tuuri kävi tällä paikalla lukiota ja valmistui ylioppilaaksi jäämättä kertaakaan luokalle.

Sairas Olavi Virta lauloi keväällä 1969 Pukkilansaaren tanssilavalla muutaman laulun komeasti, vaikka mikrofoni tutisi hänen vapisevissa käsissään. Kävin Pukkilansaarella tansseissa lukiovuosina parina kesänä useasti. Sinne kulki lossi, joka tuossa kuvassa odottaakin uutta kesää.

Eräänä kauniina kesäiltana istuskelin Pukkilansaaren tanssilavan seinäpenkillä ja katselin lattiaan. Viereeni ilmestyi ikäiseni rakastava nuori nainen. Siitä alkoi monikymmenvuotiseksi venähtänyt Napuen taistelu, jonka muistomerkkiä kävin myös eilen katsomassa.

Osoittaakseni, että kuvaan ihmisiäkin, enkä vain maisemia ja kissoja, otin muutamia kuvia Tuurinperän Ääriperän keskustassa. Joku on nimittäin joskus kysellyt, miksi en enää kuvaa ihmisiä, vaikka aikoinani kuvasin paljon ihmisiä.

No kas, eihän tuohonkaan kuvaan sattunut ainoatakaan ihmistä.

Palasin turvallisesti Tuurinperälle ja katselin, että lumi on synnyttänyt jonkinlaisen vaatimattoman taideteoksen vanhan navetan katolle.

Pomo alkoi innokkaasti pyöriä jaloissani. Sille tuntui olleen jonkinlainen järkytys, että olin ollut poissa kauemmin kuin puoli tuntia. Valtava ikävä oli ehtinyt vallata Pomon.

Tulin peräkammariini. Pomo seurasi mukana, ja Killekin ilmestyi peräkammariin. Molemmat kissat tuntuivat olevan aivan poissa tolaltaan siitä, että olin ollut niin äärettömän kauan kuin pari kolme tuntia poissa. Kille hyväili naamaani. Pomo kiipeili piirongin päällä niin, että pikkutavaroita putoili lattialle. Kilisi ja kolisi.

PS. Olisihan tuolla ollut paljon nähtävää, historiaa ja kulttuuria. Niitä voi tutkailla tästä linkistä. Ainoa puute on somalien puute.

Esitän Ossi Mäntylahtea kokoomuksen ja Suomen johtoon.

Rakas Ossimme.

Olen jo kauan ollut alitajuisesti huolissani Suomen kohtalosta sitten, kun Jyrki Katainen jättää politiikan ja kokoomuksen puheenjohtajan tehtävät esimerkiksi saatuaan ansaitsemansa finanssiasioiden hoitoon liittyvän huippuviran EU:n piiristä todennäköisesti Euroopan Keskuspankin pääjohtajana. Eilen tuo murhe kuitenkin väistyi kuin musta pilvi auringon tieltä saatuani oivalluksen.

Ossi Mäntylahti on Suomen ja kokoomuksen tuleva johtaja. Olen jo jonkin aikaa innostuksen vallassa lukenut Mäntylahden viiltäviä analyysejä Uuden Suomen blogipalvelusta. Olen löytänyt sieltä monta helmeä.
 

Mäntylahti on avoin ja kansainvälinen persoona, joka taistelee erityisesti rasismia ja suvaitsemattomuutta sekä kaikkea tunkkaista suomalaisuutta vastaan tahtoen raikastaa sen.

Hän on myös ansiokkaasti ilmiantanut vanhalle valtamedialle synkän rasistisia kommentteja, joita varsinkin perussuomalaiset viljelevät sosiaalisessa mediassa. Näin Mäntylahti on nostanut perämetsien persupojat koko kansan tuomiolle.

Ja mikä parasta, Mäntylahti ei ole tyytynyt vain varavaltuutettuihin, vaan hän on paljastanut ihkaoikean köyliöläisen kunnanvaltuutetun rasismin. Tämä sinänsä surullinen uutinen levisi Mäntylahden ansiosta Köyliöstä kulovalkean tavoin yli koko valtakunnan polttaen Suomesta kaikki pahat ja väärät ajatukset. Minultakin ne katosivat yhtäkkiä.

Jokainen menestyvä demokratia tarvitsee uhrautuvia ilmiantajia, jotka paljastavat ihmiskunnan vihollisia. Juuri näin Mäntylahti on menetellyt monen kunniamitalin arvoisesti.

Olen eläissäni äänestänyt muutamaa eri puoluetta, mutta en koskaan kokoomusta. En nykyään ole minkään puolueen jäsen erottuani demareista. Jos Ossi Mäntylahti ilmoittautuu aikanaan kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaaksi, annan tatuoida Ossin kuvan takapuoleeni, anon kokoomuksen jäsenyyttä ja ryhdyn tekemään Tuurinperällä määrätietoista työtä Ossin hyväksi sekä tietenkin äänestän siitä lähtien aina kokoomusta. Esitän jo nyt vilpittömät pahoitteluni siitä, että olen muutamissa viime vaaleissa äänestänyt perussuomalaisia. En jäykkänä pohjalaisena ehtinyt riittävän nopeasti sisäistää ja omaksua Ossin loistavia ajatuksia ennen kuin vasta eilen.
 

Ossin kaltaiset nousevat ja kyvykkäät tähdet saavat tietenkin osakseen myös kateellisten matalamielisyyttä. Uskon, ettei Ossi anna sen lannistaa, vaan hän laittaa päinvastoin lisää pökköä pesään.

Liitän loppuun kuvan, joka tulkitsee, millaiseksi kuvittelen elämän Tuurinperälläkin, jos Ossi johtaa tätä maata. Vihreät niityt kasvavat täällä aina.

JK. Ehdotan Ossin fani-paitaan seuraavaa tekstiä: Ossi osaa paljastaa rasistit.

Miehet synnyttämään, jytky demareille

Joskus ymmärrän monimutkaisia asioita hieman huonosti, mutta kyllä minä sen ymmärrän, että miehille on annettava oikeus synnyttää ja että tämän oikeuden puuttuminen on todellinen ja vakava, suorastaan valtava ihmisoikeusongelma.

Itse en tätä oikeutta kuitenkaan halua. En viitsi edes kuvitella, että joku tulisi panemaan minua paksuksi niin, että peräkammari jytkyisi. Tunnustan olevani fobioitteni vanki.

Poliittisella tasolla ymmärrän kuitenkin, että demareilla on mahdollisuus uuteen nousuun ja kovaan jytkyyn järjestämällä miehille oikeus synnyttää. Sehän osoittaa rasvanahkaduunareillekin, ettei SDP ole yksipuolisesti femakkojen puolue vaan, että se ajaa myös miesten oikeuksia. Vuoto persuihin päättyy.

Ennustan loistavaa poliittista tulevaisuutta SDP:n eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerille Martta Octoberille, joka on kaukonäköisesti ryhtynyt hoitamaan miesten asioita kuntoon.

Maria Guzenina-Richardsonin kaari sen sijaan on jyrkässä laskusuunnassa, koska hän on sanonut, ettei ymmärrä miesten synnyttämisoikeudesta pätkääkään, eikä ole ollut siinä millään tavoin aloitteellinen.

Kaikkea hyvää demareille. Kyllä se siitä vielä nousee.

Marilla on kaaos päässään

Mitähän Mari on taas mennyt liioittelemaan, että koko kuntakenttä on ajautunut kaaokseen? Olen usein sanonut Marille ymmärtäväni, että politiikassa pitää joskus liioitella, mutta olen teroittanut, että rajansa kaikella.

Tuurinperällä ei vallitse minkäänlaista kaaosta. Katsokaa kuvasta. Onko tuossa muka kaaos.

Tuossa voi olla pientä kaaosta ainoastaan silloin, kun minä innostun ajamaan rallia Corollalla poliisit perässäni. Muulloin elämä soljuu aina rauhallisesti.

Marin syntymäkunnassa Jalasjärvellä valitsee ehkä kaaos, mutta se on täysin Marin oma vika. Mitäs meni aiheuttamaan sinne kaaoksen. Minä olen käynyt Jalasjärvellä viimeksi 1980-luvun alussa. Olikohan Mari silloin vielä syntynytkään? No joo oli kai, mutta oli vielä koulutyttö. Silloin ei kukaan osannut arvatakaan, että Mari aiheuttaa Jalasjärvelle kaaoksen.

Toivon, että Mari tulee taas pian Tuurinperälle lepäämään kaaokset päästään. Ilman sormusta tänne ei kuitenkaan saa tulla.

Jos Mari kauhistelee matkan hintaa, niin minä maksan hänelle junalipun hinnan entisessä kakkosluokassa, jota nykyään kai sanotaan Eko-luokaksi. Entisen ykkösluokan, nykyisen Ekstra-luokan lippua en maksa. Rajansa kaikella. Minä noudan Marin sitten Corollalla Tervajoen asemalta ilmaiseksi.

Pomo ja Killekin jo innostuivat, kun kuulivat, että Mari tulee taas käymään. Mari on niiden mielestä mukava, osaa rapsutella ja silitellä.

Siirryn vihreisiin, koska persujen huumori on tyhmää

Tilanne on eskaloitunut sellaiseksi, että minun täytyy täällä Tuurinperällä peruuttaa kuntavaaliehdokkuuteni persuissa ja siirtyä vihreiden ehdokkaaksi.

Huumori on elämän suola. Siksi en tuomitsekaan edes tyhmää huumoria. En kuitenkaan ymmärrä, mitä vitsiä on siinä, että marokkolaisen pitsamiehen vintti pimeänä ampuneelle suomalaisjätkälle olisi annettava kunniamerkki.

Siirryn vihreisiin, koska siellä huumorikin on kuulemma laadukasta.

Köyliöläinen valtuutettu Tommi Rautio (ps.) on siinä aivan oikeassa, että me suomalaiset olemme paljon huonompia kuin ulkomaalaiset, emmekä pärjää heille missään tilanteessa, vaan häviämme aina 6-0. Ns. punavihervasemmistolainen media on tätä totuutta toitottanut jo vuosikymmeniä. Minäkään en ole halunnut sitä uskoa, vaan olen kapinoinut. Nyt uskon ja enää en kapinoi. Matalan intensiteetin sota on ollut käynnissä Suomen maaperällä jo kauan, ja me suomalaiset häviämme sen. On syytä valita puolensa viimeistään tänään, koska huomenna voi olla jo liian myöhäistä.

Löysin joskus viime vuonna Internetin uumenista sellaisen tiedon, että laatumedia ja laatujournalistit olivat päättäneet kukistaa persut vuoden loppuun mennessä. Suhtauduin tähän tietoon epäuskoisesti.

Nyt voin todeta, ettei persujen kukistaminen viime vuoden loppuun mennessä aivan onnistunut, vaan persujen kukistamista on täytynyt jatkaa tämänkin vuoden puolella jo kohta pari kuukautta.

Olen pitänyt Teuvo Hakkaraisen huumorista ja Jussi Halla-ahon sarkasmeista. Tämä on tietenkin ollut osoitus huonosta maustani. Sitä paitsi laatumedia on ansiokkaasti näyttänyt toteen, etteivät Hakkaraisen lohkaisut ja Hallo-ahon heitot edes olleet huumoria, vaan heidän todella vakavia mielipiteitään.

Loppuun haluan lisätä, että Tarja Halonen on ollut oikein hieno presidentti ja että häneltä on valtavan upea oivallus edustaa ulkomailla Suomea viimeisen kerran tasavallan presidenttinä nimenomaan Somaliaa käsittelevässä konferenssissa. Olen joskus ollut hieman katkera, että Halonen kantaa huolta kaikista muista paitsi suomalaisista. Mutta oikeassahan hän on ollut: Somalien asia tulee ensimmäisenä ja viimeisenä.

PS. Nyt jään odottamaan, milloin vihreiden lähetystö saapuu Tuurinperän pihaan pyytämään minua virallisesti vihreiden kuntavaaliehdokkaaksi. Mahtavatkohan tulla omilla autoilla vai varastetuilla polkupyörillä, vai ehkä kierrätetyillä potkukelkoilla? Toivottavasti lähetystössä on nättejä tyttöjä.

Onko Halla-aho vielä vapaana?

Vieläkö kansanedustaja, eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) on vapaalla jalalla vai onko hänet pidätetty ja vangittu suvaitsemattomuudesta sekä lähetetty Pirunsaarelle kuin vanki nimeltä Papillon? En ole kuullut Halla-ahosta mitään pitkään aikaan.

Hesarissa oli 3. lokakuuta 2011 juttu, että Halla-aho lopettaa Facebook-kirjoittelun toistaiseksi. Sen jälkeen Halla-aho on kirjoittanut matkasta Addis Abebaan ja parista muusta aiheesta Scriptassaan.

Onko hänestä kuulunut mitään Addis Abeban matkan jälkeen? En ole huomannut. Selityksenä voi tietenkin olla se, etten saa tai viitsi hankkia Tuurinperälle aina ajankohtaisia tietoja eduskunnan hallintovaliokunnan kokouksista ja asioista.

Vitsien vitsi, en minä jaksa ruveta selaamaan eduskunnan tiedostoja.

Missähän Jussi oikein on?

Onhan käynyt täysin selväksi, että Timo Soini löi yli pahasti antaessaan Ilta-Sanomien vaatimuksesta parin viikot jäähyt eduskuntaryhmästä Halla-aholle Kreikka ja panssarit -sarkasmista. Siellähän voivat olla panssarit kaduilla milloin tahansa? Se ei ole enää mitään sarkasmia.

Mitenkäs Soini on käyttäytynyt viime aikoina? Jos olisin persuvihamielinen, niin sanoisin, että Soinille on noussut kusta päähän. Koska olen persumyönteinen, niin sanon, että siitä voi parantua ja että se on vain opiksi.

Jussi, pyydän, tule taas rohkeasti esiin! Tiedän, ettei Sinulta rohkeutta puutu.

Oi Tarja, petitkö minut?

Oi Tarja, oi Tarja, petitkö sä mun?

En uskaltanut katsoa Tarja Halosen haastattelua TV 1:n Ykkösaamusta, koska pelkäsin saavani väristyksiä. En uskalla katsoa sitä Areenastakaan, koska pelkään saavani horkan. Eikä minulla ole muita lääkkeitäkään kuin hieman Buranaa.

Minua toisaalta kiinnosti, miten monta kertaa Halonen mainitsee suvaitsevaisuuden/suvaitsemattomuuden, rasismin, tasa-arvon/epätasa-arvon, globalisaation, ilmastonmuutoksen sekä muut lempijuttunsa. Olisi ehkä ollut hauskaa pitää tukkimiehen kirjanpitoa, miten monta kertaa nämä mainitaan.

Eräs fb-kaverini ilmoitti, että suvaitsemattomuus ja rasismi pulpahtivat esille vasta 15 minuutin kuluttua haastattelun alkamisesta. Se on minusta toosi pitkä aika.

Kuvittelin ylpeänä, että voin nettiuutisista lukea, mitä Halonen on sanonut. Ylpeys käy lankeemuksen eellä. Nettiuutisten mukaan Halonen on puhunut vain jotain armeijan säästöistä ja ilmoittanut, ettei hae Iloon.

Missä ovat uutiset siitä, että Halonen on huolissaan rasismin ja suvaitsemattomuuden alituisesta lisääntymisestä? Pitääkö odottaa Hesarin juttua?

Kimmo lähetti houkuttelevan viestin

Ajoin Corollalla lumiseen metsään, jotta saisin miettiä rauhassa olennaista kysymystä.
 

Kimmo KuluttajaJuhlasta lähetti minulle houkuttelevan sähköpostiviestin. Se oli tärkeä viesti, koska se tuli roskapostisuotimen läpi.

"Hei Tapio !

Lähetämme sinulle uuden käyttövalmiin Nokia 1800 -puhelimen ilman sitoumuksia.

Saat puhelimen maksamalla vain 1 euron lähetysmaksun. Samalla sinusta tulee PiontShopin koejäsen.

Puhelimessa on runsaasti toimintoja ja sen akulla on pitkä kestoikä. Värinäytön ja kompaktin kokonsa vuoksi se on täydellinen vaihtoehto vaikkapa vanhemman malliselle matkapuhelimelle.

Syötä osoitteesi."

Pääsisin shoppailemaan Lontooseen Oxford Streetin huumaaviin kauppoihin, ja mitä kaikkea, ehkä jopa Hampuriin Reeberbahnille.

En yleensä koskaan vastaa houkutteleviin tarjouksiin, mutta tällä kertaa ajattelin, että uusi euron hintainen kännykkä kelpaa. Minulla on yksinkertainen kännykkä vuosimallia 2006. Se alkaa jo rapistua. On minulla uudempikin kännykkä, mutta se tuntuu liian monimutkaiselta, joten olen käyttänyt vanhaa kännykkääni, koska se on toistaiseksi toiminut tekstittelyssä ja puhumisessa. En minä muuta kännykältä kaipaa.

Joo, mutta sitten tuli tenkkapoo. Minun olisi pitänyt maksaa euro luottokortillani ja ilmoittaa sen numerot ynnä muuta. Eihän minulla mitään luottokorttia ole. Minulla on vain pankkikortti ja hieman rahaa pankissa.

Nyt en tiedä, millä keinolla maksaisin euron KuluttajaJuhlalle. Antaisivatkohan ne minulle pankkitilinsä numeron?

Täytyy odotella uutta viestiä Kimmolta.


JK. Toivottavasti Kimmo ei ole liittänyt minua minkään PointShopin jäseneksi. Se maksaa jotain 45 euroa kuukaudessa. Se olisi kova hinta euron hintaisesta kännykästä, jota ei edes saa.

Radio Suomi mokuttaa uskollisesti aina ja iankaikkisesti

Tein tänä aamuna uskomattoman rohkean teon. Avasin monen vuoden tauon jälkeen radion Radio Suomen taajuuksilla kokeillakseni, milloin siellä ensimmäisen kerran propagoidaan ja myydään maahanmuuttoa, monikulttuurisuutta, suvaitsevaisuutta sekä itketään suomalaisten rasismia.

Minähän suljin muutama vuosi sitten radion perinjuurin kyllästyneenä näiden teemojen tuon tuostakin esiin pulpahtamiseen kaikissa mahdottomissa ja mahdollisissa yhteyksissä.

Avasin radion vähän ennen kahdeksaa. Rasismi mainittiin ensimmäisen kerran vasta parin tunnin kuluttua, kun Ajantasan toimittaja esitteli ohjelman tämänkertaisia aiheita. - Nykyisessä maahanmuuttoon vihamielisesti suhtautuvassa ilmapiirissä unohdamme, että myös omat kansalaisemme ovat muuttaneet, sanoi toimittaja.

Sitten kului noin 40 minuuttia, kunnes mediataiteilija Timo Wright pääsi ääneen esittelemään uutta näyttelyään rasismin ja oikeiston noususta, ei siis äärioikeiston, vaan pelkän oikeiston. - Eduskuntavaalien jälkeen avoin rasistinen puhe on tuntunut olevan hyväksytympää kuin aikaisemmin, hän sanoi.

 - Mielipiteitä saa olla, mutta ei tietenkään tyhmiä mielipiteitä. Ihmisten olisi muistettava, että myös suomalaiset ovat lähteneet pakoon, hän sanoi.

Puheet turvapaikkashoppailijoista ovat Wrightin mielestä törkeitä. Evakkojen ja nykyisten maailmanpakolaisten tarinat ovat hänen mukaansa samanlaisia.

Hyvät helsinkiläiset ja muut pääkaupunkiseutulaiset, menkää ihmeessä katsomaan Wrightin uutta näyttelyä If you tolerate this. Opitte ajattelemaan kauniita asioita pakolaisista, turvapaikanhakijoista ja muista varsinaisista mamuista.

Minä en viitsi peräkammarista vaivautua minnekään.

No joo, kyllä tuo Radio Suomen/Pohjanmaan radion kuuntelu kannatti. Kuulin yhden oikein mukavan uutuuslevyn Miksi kerroit mulle valheen. Sehän on vanha Erik Lindströmin kappale, mutta uusi tulkinta kuulostaa oikein mukavalta.

JK. Kappaleen levytysversion voi kuunnella tästä.

Kaalikeittokin on monikulttuurista, suvaitsevaista ja rasisminvastaista

Kun viime sunnuntaina valmistin Tuurinperällä yhdessä keittiöapulaiseni kanssa kaalikeittoa, en lainkaan tullut ajatelleeksi, että teimme suvaitsevaista, monikulttuurista, kansainvälistä, avaramielistä ja rasisminvastaista ruokaa.

Mutta sitä varten on Yle, että se valistaa meitä. Sen vuoksi olemme maksaneet lupamaksua. Sen vuoksi maksamme kohdakkoin Yle-veroa.

Yle ottaa monikulttuuriselle valistustyölleen tällä kertaa esimerkin salaatista. Rasismi ei kannata salaatin teossa, otsikoi Yle ja jatkaa: - Nurkkakuntaisuus ja silmien sulkeminen muulta maailmalta on iso virhe salaattia valmistaessa. Maistuvaa salaattia tehtäessä kannattaa ottaa raaka-aineita ympäri maailmaa.

Nii-i. Sama pätee kaalikeittoon. Kaikki sen ainekset ovat alunperin jostain kaukaa muualta kuin Suomesta: kaali, porkkana, peruna, sipuli, sikanauta, suola ja muut mausteet. Esimerkiksi kaalin luonnonvarainen kantamuoto kasvaa Pohjois-Afrikan ja Etelä- ja Länsi-Euroopan rannikoilla. Tuskin vesikään on alunperin suomalainen keksintö. Sitä paitsi ihminenkään ei ole alkuperältään suomalainen. Aatami ja Eeva eivät olleet suomalaisia.

Olen syönyt tänäänkin jo pari lautasellista sunnuntaina valmistettua kaalikeittoa. Sitä riittää vielä ainakin huomiseksi. Pystyykö joku vielä väittämään, että olisin nurkkakuntainen ja että sulkisin silmäni muulta maailmalta?

Olen varma, että kaalikeitto huuhtoo minusta rasistin leiman, jos minulla sellaista on edes ollut.

Kim Jong-ilin patsas nousee Tuurinperän vuorelle

Tässä se nyt on, siis Tuurinperän vuori, jonka huipulle pystytetään Kim Jong-ilin 300 metriä korkea pronssinen ratsastajapatsas.

Olen jo pitemmän aikaa miettinyt, että Tuurinperän vuorta täytyisi hyödyntää matkailussa. Minulla välähti, kun katsoin videon Pohjois-Koreasta, että hankin vuorelle arvokkaan patsaan. Hanke on hyödyllinen matkailussa, mutta samalla se kunnioittaa Pohjois-Korean juche-aatetta.

Otin heti yhteyttä Suomi-Korea -seuraan. Siellä toveri A. Siika-aho pani välittömästi toimeksi. Niinpä voin tässä kertoa uutisen, että patsas paljastetaan ja vihitään juhannuspäivänä 23. kesäkuuta kello 13.

Pohjois-Koreasta tulee itse nuori hymyilevä Kim kunnioittamaan tilaisuutta läsnäolollaan. En mielelläni pyytänyt kulttuuriministeri Paavo Arhinmäkeä vihkimään patsasta, koska hän on sellainen hieman yksinkertaisen oloinen jullikka, mutta sitten ajattelin, että kai se hänelle kuuluu viran puolesta.

Arhinmäki innostui valtavasti ja kyseli, paljonko tarvitsen hankkeeseen valtion tukea.

- Piikki on auki näin eheyttävälle hankkeelle. Tämä on juuri sellaista taidetta, jota ymmärrän ja arvostan, Arhinmäki korosti.

Kerroin, että Pohjois-Korean toverit hoitavat kustannukset ja patsaan pystytyksen. Arhinmäki kertoi alkavansa heti laatia patsaan vihkimispuhetta. Hän arveli, että se on hyvinkin juhannukseen mennessä valmis.

- On suuri ilo tavata myös Pohjois-Korean tovereita siellä Tuurinperällä, sanoi ministeri Arhinmäki.

- Paljonkos Tuurinperä muuten tarvitsee tänä vuonna toiminta-avustusta eheyttäviin yleismenoihinsa, ministeri kysyi.

- No pistä sellainen parikymmentä miljoonaa euroa, minä sanoin.

- Asia sovittu.

- Ovatko rahat jo huomenna Tuurinperän tilillä?

- Ei. Ne ovat jo tänään, ilmoitti ministeri Arhinmäki.

Ja niin totta tosiaan ovatkin.

Paavo taitaa pestä Marin

Minä vähän luulen, että Paavo lopulta pesee Marin.

Mari on hieman alamaissa. Se kävi täällä Tuurinperälläkin hompsuisen näköisenä, yritti pitää puhetilaisuutta Tuurinperän pankin kerhotiloissa, mutta ei sillä mitään asiaa enää ollut, ei rinnoilla eikä muuallakaan.

Se hoki vain itkuisella äänellä, että Paavo puijasi, Paavo puijasi.

No, mitä ihmeellistä siinä on, eikös Paavo ole usein ennenkin hiukan puijannut, minä kyselin.

- Paavo on taas ihan maniassa. Se kiertää joka paikan, eikä se väsy koskaan, Mari itki.

- Täytyy kyllä kunnioittaa tuollaista sisukkuutta ja intomieltä. Minäkin olisin äänestänyt Paavoa presidentiksi, jos se olisi päässyt toiselle kierrokselle, mutta en sitten viitsinyt äänestää lainkaan, kun Paavo saavutti vain pronssia, minä selitin.

- Minä äänestin sitä homoa. Olen halunnut kehittää keskustasta kansainvälisen, avoimen, sivistystä arvostavan, vapaamielisen, humaanin, eteenpäin katsovan ja suvaitsevaisen, Mari selitti.

- Ja nyt Paavo uhkaa tuhota tämän kaiken, Mari nyyhkytti.

Huomasin, ettei Marilla ollut sormuksiakaan. Sanoin, että laittaisi sormukset takaisin paikoilleen, koska ihmiset alkavat niin herkästi puhua ja juoruta.

Mari ei vastannut tähän mitään, vaan alkoi kinuta, että saisi tulla Tuurinperän peräkammariin yöksi.

Vein Marin Tuurinperän motellille ja varasin hänelle sieltä huoneen.

- Maksaako tämä paljon? Ei kepulla ole varaa suuriin matkakuluihin, Mari valitti.

- Älä huoli, saat ilmaiseksi, minä tokaisin. 

Ajelin seuraavana aamuna siinä kymmenen maissa Corollalla motellille, mutta Mari oli jo lähtenyt. Oli kuulemma tilannut Helgen taksin ja posottanut sillä Helsinkiin asti. Helge kertoi, että Mari oli melkein koko matkan nukkunut takapenkillä, herännyt jossain Hyvinkään kohdalla ja vaatinut päästä kaljalle.

Illalla sain Marin avustajalta tekstiviestinä tiedotteen, että Marin sormukset ovat huollossa ja ettei asiaan liity mitään muuta.

Minä ihmettelin, pitääkö sormuksiakin käyttää huollossa. Eikö riittäisi, jos niitä liottelisi suolaliuoksessa? Mutta kai hienoja timattisormuksia täytyy oikein huoltaakin huoltamolla, pohdiskelin.

Somalit ovat valtava resurssi Suomelle

Kun minä noin viikko sitten presidentinvaalien tokakierroksen tuloksista kiinnostuneena pitkästä, pitkästä aikaa seurasin Ylen tv-uutisten päälähetystä kello 20.30, niin siellä oli sama aihe kuin vuosia sitten, jolloin viimeksi Ylen tv-uutisia katselin: Somalit kokevat Suomessa yhä alati pahenevaa rasismia.

Kulttuurikeskus Caisassa järjestetään kaikkea kivaa, mutta ei se mitään auta. Pahenee vaan. Somaleiden kokema rasismi äityy yhä hurjemmaksi ja villimmäksi. Se jotain yhtä kamalaa kuin aikoinaan neuvostovastaisuus. Se vain paheni ja paheni, kunnes koko Neuvostoliitto kaatua kupsahti siihen.

Sitten luin Kainuun Sanomista yliopistotutkija Marja Tiilikaisen syntetisoituneen analyysin, että somalit ovat valtava resurssi Suomelle.

Niin he olisivat tietenkin Tuurinperällekin. Olen yrittänyt kaikkeni. Kohta kaksi vuotta sitten ja ylikin esitin hylätyn meijerirakennuksen kunnostamista somalikeskukseksi somaleiden suurperheille. Hanke ei vain etene. Olen viimeksi pyytänyt Paavo Arhinmäeltä jättiapurahaa hankkeen eheyttämiseksi, mutta Paavo ei myönnä, vaan sanoo, että somaleita tarvitaan nimenomaan pääkaupunkiseudulla valtavana eheyttävänä resurssina ja ettei tätä resurssia riitä Tuurinperälle niin valtava resurssi kuin se onkin.

Ja kuten näette, siinä se vanha meijeri edelleen kököttää tyhjillään somaleiden valtavia eheyttäviä resursseja odottamassa. Sinne ei johda edes minkäänlaisia jalanjälkiä. Yksikään resurssi ei ole siellä koko talvena käynyt.

Minäkään en pysty tätä yksin päättämään, vaikka Tuurinperän isäntä olenkin, vaan tarvitsisin siihen valtiovallan myötävaikutusta.

Mutta kun ei niin ei. Pitäkää, perhana, resurssinne.

Ajatuksiani kirkon kehittämisestä

Vaikka olenkin uskonnoton ja kirkoton, minulla on ajatuksia kirkon kehittämisestä. Uutta pontta ne saivat tänään, kun luin uutisen, että lestadiolaiset pudotettiin vaalilistalta.

Mielestäni kirkosta pitäisi ajaa ulos kaikki sopimaton aines ja tehdä siitä suvaitsevaiston sateenkaarikirkko, jolle seksuaaliset vähemmistöt ja muslimit olisivat sydämen asia prioriteettilistan ykkösenä  loppumattoman siunaamisen kohteena.

Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka minäkin palaisin kirkon helmoihin. Erosin nuorena kirkosta paljolti siksi, että minua sapetti sen vanhoillisuus, suoranainen taantumuksellisuus.

Hetero-Saulista ja uljaasta taistelusta homojen puolesta

9.2.2012

Hetero-Sauli on jäänyt Tuurinperän aitan nurkalle notkumaan ja puhumaan työstä. Minä olen koettanut sanoa, että sille olisi Hesassakin jo hommia, mutta ei se kuuntele. Se vaan hokee sitä jargoniaan, että työ, työ, työ.

En uskalla sitä omin käsin poistaa seinältä, koska pelkään, että presidentin turvamiehet ilmestyvät jostain pöheiköstä ja panevat minut rautoihin.

Käyköhän hetero-Saulikin sitä eeppistä taistelua hyvät vastaan pahat, josta kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen avustaja Antero Eerola puhui? Eerola siteeraa SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungneria, jonka mukaan "suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin on käynnissä eeppinen hyvän ja pahan välinen taistelu".

Kyllähän minä olen tiennyt, että eeppinen tarkoittaa kertovaa kirjallisuutta, kai sellaisia kuin esimerkiksi Sota ja rauha, Tuntematon sotilas sekä Don Quijote. Tarkistin sanakirjasta, että eeppinen tarkoittaa myös mahtavaa, sankarillista ja voitokasta. 

Paavo, Antero ja Mikael käyvät siis mahtavaa, sankarillista, uljasta ja voitokasta taistelua pahuutta vastaan sekä kasvavat lopulta legendoiksi.

Paavo ja Antero ovat suuttuneet Annin tarinasta, kun Anni kertoi siirtyneensä lesbosuhteesta kokeilemaan heteromeininkiä. Paavo ja Antero sanovat, ettei sellainen kertakaikkiaan käy ja että avustuksia ei tipu.

Minähän jaan täällä Tuurinperällä avustuksia tasapuolisesti. Täällä on avoin lupa siirtyä myös homosta heteroksi, eikä vain toisin päin. En minä siitä suutu. No, siitä en oikein pidä, jos joku nainen täällä kertoo siirtyvänsä heterosta lesboksi, mutta hyväksyn senkin ja annan avustusta.

Vähän on pelko persiissä, että nämä uljaat ritarit Paavo, Antero ja Mikael hyökkäävät ratsuineen peitset tanassa tuosta pellon poikki Tuurinperälle.

Ja kun ei tuosta hetero-Saulistakaan ole apua, koska se vain nojailee aitan seinustalla ja jaarittelee työstä.

Mikaelilla tosin on meneillään eeppinen taistelu kotonakin. Niinhän se usein on, että kun työpaikka lähtee, niin vaimokin lähtee, ainakin jos se on kauniiksi mainittu. Naiset eivät pidä luusereista, eivätkä varsinkaan asemansa ja statuksensa menettäneistä luusereista.

Minuakin eräs akka on ivaillut luuseriksi. Se vähän satutti.

No, jos ritari-Mikael hyökkää sapeli tanassa Tuurinperälle taistelemaan pahuutta vastaan, niin Maria voi ottaa sankarinsa takaisin.

Mutta miten minun käy? Tuurinperällä ei ole enää neuvostovalmisteista kertaladattaa lippaatonta pienoiskivääriäkään, jonka isä osti halvalla osuuskaupasta samana vuonna kuin Kennedy ammuttiin.

Kaksi poliisia ilmestyi taas tänäkin talvena muutama viikko sitten jälleen kerran kyselemään pienoiskivääriä.

Mutta kun ei niin löydy, eikä siihen olisi panoksiakaan.

Tuurinperälle uusia kuntia ja varuskuntia

Tuurinperällä ei karsita eikä lopeteta mitään, vaan täällä kaikki kasvaa ja kehittyy. Kuntia ja varuskuntia tänne tulee satoja lisää. Täällä aurinko paistaa.

Ministerit kyselevät, mitä kaikkea tukea ja rahoitusta he voisivat Tuurinperälle järjestää. Jopa Paavo Arhinmäki on kysellyt, miten paljon Tuurinperän kristilliset järjestöt tarvitsevat lisää rahaa. Olen vastannut, ettemme tarvitse mitään tukea, koska täällä kaikki kehittyy omalla voimallaan.

Presidentinvaalitkin olivat ja menivät. Olen pitkästä aikaa seurannut telkkaria toisen kierroksen tunnelmista ja kuullut ainakin miljoona kertaa sen s-alkuisen sanan, johon olen lopen kyllästynyt, koska sitä on Tuurinperällä aivan liikaa. Ihmettelin vain, että yhäkö ne hokivat samaa kuin 10-20 vuotta sitten.

Tekee häjyä kirjoittaa se kyllästyttävä sana, mutta suvaitsevaisuuttahan minä tarkoitan. Vihreiden ja eräiden muiden poliitikkojen puheista tosin huomasin, etteivät he enää aio takoa sitä ihmisten päähän, vaan edistää sitä vuoropuhelun avulla.

Uuttahan se on sekin. Näkis vaan.


JK. En muuten äänestänyt presidentinvaalien toisella kierroksella, koska sen enempää Sauli Niinistö kuin Pekka Haavisto eivät saaneet minua kiihottumaan.

Olennainen kysymys

Nyt on kysyttävä kaikilta suomalaisilta heteromiehiltä ihan rehellisesti.

Kuinka moni teistä haluaa, että Pekka Haavisto tulee ja sovittelee sitä teihin?

Niinistö voittaa ylivoimaisesti

En juuri milloinkaan ole viitsinyt heittäytyä ennustajaukoksi. Tosin ennen eduskuntavaaleja ennustelin, että persut saavat jymyvoiton ja nousevat kenties jopa suurimmaksi eduskuntapuolueeksi. Ennen presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta ennustelin, että Paavo Lipposelle käy huonosti.

En ole juuri lainkaan viitsinyt seurata presidenttiehdokkaiden esiintymisiä esimerkiksi telkkarista, enkä aio seuratakaan. Silti minulla on ainakin omasta mielestäni täällä peräkammarissa Pomon ja Killen seurassa oikein hyvä tuntuma siihen, miten toisella kierroksella käy.

Se on nyt sellainen, että Sauli Niinistö voittaa ylivoimaisesti. En ole käynyt äänestämässä ennakkoon. Saatan sunnuntaina raahautua peräkammarista Tuurinperän keskiperän äänestyspaikalle hieman ennen vaalihuoneistojen sulkeutumista siinä about klo 19.45.

Julkaisen ennustukseni Sauli Niinistön ylivoimaisesta voitosta silläkin inhalla uhalla, että menetän ikiajoiksi kaiken arvovaltani poliittisena tarkkailijana.

Nyt on todella kovat panokset pelissä.