Kimmo lähetti houkuttelevan viestin

Ajoin Corollalla lumiseen metsään, jotta saisin miettiä rauhassa olennaista kysymystä.
 

Kimmo KuluttajaJuhlasta lähetti minulle houkuttelevan sähköpostiviestin. Se oli tärkeä viesti, koska se tuli roskapostisuotimen läpi.

"Hei Tapio !

Lähetämme sinulle uuden käyttövalmiin Nokia 1800 -puhelimen ilman sitoumuksia.

Saat puhelimen maksamalla vain 1 euron lähetysmaksun. Samalla sinusta tulee PiontShopin koejäsen.

Puhelimessa on runsaasti toimintoja ja sen akulla on pitkä kestoikä. Värinäytön ja kompaktin kokonsa vuoksi se on täydellinen vaihtoehto vaikkapa vanhemman malliselle matkapuhelimelle.

Syötä osoitteesi."

Pääsisin shoppailemaan Lontooseen Oxford Streetin huumaaviin kauppoihin, ja mitä kaikkea, ehkä jopa Hampuriin Reeberbahnille.

En yleensä koskaan vastaa houkutteleviin tarjouksiin, mutta tällä kertaa ajattelin, että uusi euron hintainen kännykkä kelpaa. Minulla on yksinkertainen kännykkä vuosimallia 2006. Se alkaa jo rapistua. On minulla uudempikin kännykkä, mutta se tuntuu liian monimutkaiselta, joten olen käyttänyt vanhaa kännykkääni, koska se on toistaiseksi toiminut tekstittelyssä ja puhumisessa. En minä muuta kännykältä kaipaa.

Joo, mutta sitten tuli tenkkapoo. Minun olisi pitänyt maksaa euro luottokortillani ja ilmoittaa sen numerot ynnä muuta. Eihän minulla mitään luottokorttia ole. Minulla on vain pankkikortti ja hieman rahaa pankissa.

Nyt en tiedä, millä keinolla maksaisin euron KuluttajaJuhlalle. Antaisivatkohan ne minulle pankkitilinsä numeron?

Täytyy odotella uutta viestiä Kimmolta.


JK. Toivottavasti Kimmo ei ole liittänyt minua minkään PointShopin jäseneksi. Se maksaa jotain 45 euroa kuukaudessa. Se olisi kova hinta euron hintaisesta kännykästä, jota ei edes saa.

Radio Suomi mokuttaa uskollisesti aina ja iankaikkisesti

Tein tänä aamuna uskomattoman rohkean teon. Avasin monen vuoden tauon jälkeen radion Radio Suomen taajuuksilla kokeillakseni, milloin siellä ensimmäisen kerran propagoidaan ja myydään maahanmuuttoa, monikulttuurisuutta, suvaitsevaisuutta sekä itketään suomalaisten rasismia.

Minähän suljin muutama vuosi sitten radion perinjuurin kyllästyneenä näiden teemojen tuon tuostakin esiin pulpahtamiseen kaikissa mahdottomissa ja mahdollisissa yhteyksissä.

Avasin radion vähän ennen kahdeksaa. Rasismi mainittiin ensimmäisen kerran vasta parin tunnin kuluttua, kun Ajantasan toimittaja esitteli ohjelman tämänkertaisia aiheita. - Nykyisessä maahanmuuttoon vihamielisesti suhtautuvassa ilmapiirissä unohdamme, että myös omat kansalaisemme ovat muuttaneet, sanoi toimittaja.

Sitten kului noin 40 minuuttia, kunnes mediataiteilija Timo Wright pääsi ääneen esittelemään uutta näyttelyään rasismin ja oikeiston noususta, ei siis äärioikeiston, vaan pelkän oikeiston. - Eduskuntavaalien jälkeen avoin rasistinen puhe on tuntunut olevan hyväksytympää kuin aikaisemmin, hän sanoi.

 - Mielipiteitä saa olla, mutta ei tietenkään tyhmiä mielipiteitä. Ihmisten olisi muistettava, että myös suomalaiset ovat lähteneet pakoon, hän sanoi.

Puheet turvapaikkashoppailijoista ovat Wrightin mielestä törkeitä. Evakkojen ja nykyisten maailmanpakolaisten tarinat ovat hänen mukaansa samanlaisia.

Hyvät helsinkiläiset ja muut pääkaupunkiseutulaiset, menkää ihmeessä katsomaan Wrightin uutta näyttelyä If you tolerate this. Opitte ajattelemaan kauniita asioita pakolaisista, turvapaikanhakijoista ja muista varsinaisista mamuista.

Minä en viitsi peräkammarista vaivautua minnekään.

No joo, kyllä tuo Radio Suomen/Pohjanmaan radion kuuntelu kannatti. Kuulin yhden oikein mukavan uutuuslevyn Miksi kerroit mulle valheen. Sehän on vanha Erik Lindströmin kappale, mutta uusi tulkinta kuulostaa oikein mukavalta.

JK. Kappaleen levytysversion voi kuunnella tästä.

Kaalikeittokin on monikulttuurista, suvaitsevaista ja rasisminvastaista

Kun viime sunnuntaina valmistin Tuurinperällä yhdessä keittiöapulaiseni kanssa kaalikeittoa, en lainkaan tullut ajatelleeksi, että teimme suvaitsevaista, monikulttuurista, kansainvälistä, avaramielistä ja rasisminvastaista ruokaa.

Mutta sitä varten on Yle, että se valistaa meitä. Sen vuoksi olemme maksaneet lupamaksua. Sen vuoksi maksamme kohdakkoin Yle-veroa.

Yle ottaa monikulttuuriselle valistustyölleen tällä kertaa esimerkin salaatista. Rasismi ei kannata salaatin teossa, otsikoi Yle ja jatkaa: - Nurkkakuntaisuus ja silmien sulkeminen muulta maailmalta on iso virhe salaattia valmistaessa. Maistuvaa salaattia tehtäessä kannattaa ottaa raaka-aineita ympäri maailmaa.

Nii-i. Sama pätee kaalikeittoon. Kaikki sen ainekset ovat alunperin jostain kaukaa muualta kuin Suomesta: kaali, porkkana, peruna, sipuli, sikanauta, suola ja muut mausteet. Esimerkiksi kaalin luonnonvarainen kantamuoto kasvaa Pohjois-Afrikan ja Etelä- ja Länsi-Euroopan rannikoilla. Tuskin vesikään on alunperin suomalainen keksintö. Sitä paitsi ihminenkään ei ole alkuperältään suomalainen. Aatami ja Eeva eivät olleet suomalaisia.

Olen syönyt tänäänkin jo pari lautasellista sunnuntaina valmistettua kaalikeittoa. Sitä riittää vielä ainakin huomiseksi. Pystyykö joku vielä väittämään, että olisin nurkkakuntainen ja että sulkisin silmäni muulta maailmalta?

Olen varma, että kaalikeitto huuhtoo minusta rasistin leiman, jos minulla sellaista on edes ollut.

Kim Jong-ilin patsas nousee Tuurinperän vuorelle

Tässä se nyt on, siis Tuurinperän vuori, jonka huipulle pystytetään Kim Jong-ilin 300 metriä korkea pronssinen ratsastajapatsas.

Olen jo pitemmän aikaa miettinyt, että Tuurinperän vuorta täytyisi hyödyntää matkailussa. Minulla välähti, kun katsoin videon Pohjois-Koreasta, että hankin vuorelle arvokkaan patsaan. Hanke on hyödyllinen matkailussa, mutta samalla se kunnioittaa Pohjois-Korean juche-aatetta.

Otin heti yhteyttä Suomi-Korea -seuraan. Siellä toveri A. Siika-aho pani välittömästi toimeksi. Niinpä voin tässä kertoa uutisen, että patsas paljastetaan ja vihitään juhannuspäivänä 23. kesäkuuta kello 13.

Pohjois-Koreasta tulee itse nuori hymyilevä Kim kunnioittamaan tilaisuutta läsnäolollaan. En mielelläni pyytänyt kulttuuriministeri Paavo Arhinmäkeä vihkimään patsasta, koska hän on sellainen hieman yksinkertaisen oloinen jullikka, mutta sitten ajattelin, että kai se hänelle kuuluu viran puolesta.

Arhinmäki innostui valtavasti ja kyseli, paljonko tarvitsen hankkeeseen valtion tukea.

- Piikki on auki näin eheyttävälle hankkeelle. Tämä on juuri sellaista taidetta, jota ymmärrän ja arvostan, Arhinmäki korosti.

Kerroin, että Pohjois-Korean toverit hoitavat kustannukset ja patsaan pystytyksen. Arhinmäki kertoi alkavansa heti laatia patsaan vihkimispuhetta. Hän arveli, että se on hyvinkin juhannukseen mennessä valmis.

- On suuri ilo tavata myös Pohjois-Korean tovereita siellä Tuurinperällä, sanoi ministeri Arhinmäki.

- Paljonkos Tuurinperä muuten tarvitsee tänä vuonna toiminta-avustusta eheyttäviin yleismenoihinsa, ministeri kysyi.

- No pistä sellainen parikymmentä miljoonaa euroa, minä sanoin.

- Asia sovittu.

- Ovatko rahat jo huomenna Tuurinperän tilillä?

- Ei. Ne ovat jo tänään, ilmoitti ministeri Arhinmäki.

Ja niin totta tosiaan ovatkin.

Paavo taitaa pestä Marin

Minä vähän luulen, että Paavo lopulta pesee Marin.

Mari on hieman alamaissa. Se kävi täällä Tuurinperälläkin hompsuisen näköisenä, yritti pitää puhetilaisuutta Tuurinperän pankin kerhotiloissa, mutta ei sillä mitään asiaa enää ollut, ei rinnoilla eikä muuallakaan.

Se hoki vain itkuisella äänellä, että Paavo puijasi, Paavo puijasi.

No, mitä ihmeellistä siinä on, eikös Paavo ole usein ennenkin hiukan puijannut, minä kyselin.

- Paavo on taas ihan maniassa. Se kiertää joka paikan, eikä se väsy koskaan, Mari itki.

- Täytyy kyllä kunnioittaa tuollaista sisukkuutta ja intomieltä. Minäkin olisin äänestänyt Paavoa presidentiksi, jos se olisi päässyt toiselle kierrokselle, mutta en sitten viitsinyt äänestää lainkaan, kun Paavo saavutti vain pronssia, minä selitin.

- Minä äänestin sitä homoa. Olen halunnut kehittää keskustasta kansainvälisen, avoimen, sivistystä arvostavan, vapaamielisen, humaanin, eteenpäin katsovan ja suvaitsevaisen, Mari selitti.

- Ja nyt Paavo uhkaa tuhota tämän kaiken, Mari nyyhkytti.

Huomasin, ettei Marilla ollut sormuksiakaan. Sanoin, että laittaisi sormukset takaisin paikoilleen, koska ihmiset alkavat niin herkästi puhua ja juoruta.

Mari ei vastannut tähän mitään, vaan alkoi kinuta, että saisi tulla Tuurinperän peräkammariin yöksi.

Vein Marin Tuurinperän motellille ja varasin hänelle sieltä huoneen.

- Maksaako tämä paljon? Ei kepulla ole varaa suuriin matkakuluihin, Mari valitti.

- Älä huoli, saat ilmaiseksi, minä tokaisin. 

Ajelin seuraavana aamuna siinä kymmenen maissa Corollalla motellille, mutta Mari oli jo lähtenyt. Oli kuulemma tilannut Helgen taksin ja posottanut sillä Helsinkiin asti. Helge kertoi, että Mari oli melkein koko matkan nukkunut takapenkillä, herännyt jossain Hyvinkään kohdalla ja vaatinut päästä kaljalle.

Illalla sain Marin avustajalta tekstiviestinä tiedotteen, että Marin sormukset ovat huollossa ja ettei asiaan liity mitään muuta.

Minä ihmettelin, pitääkö sormuksiakin käyttää huollossa. Eikö riittäisi, jos niitä liottelisi suolaliuoksessa? Mutta kai hienoja timattisormuksia täytyy oikein huoltaakin huoltamolla, pohdiskelin.

Somalit ovat valtava resurssi Suomelle

Kun minä noin viikko sitten presidentinvaalien tokakierroksen tuloksista kiinnostuneena pitkästä, pitkästä aikaa seurasin Ylen tv-uutisten päälähetystä kello 20.30, niin siellä oli sama aihe kuin vuosia sitten, jolloin viimeksi Ylen tv-uutisia katselin: Somalit kokevat Suomessa yhä alati pahenevaa rasismia.

Kulttuurikeskus Caisassa järjestetään kaikkea kivaa, mutta ei se mitään auta. Pahenee vaan. Somaleiden kokema rasismi äityy yhä hurjemmaksi ja villimmäksi. Se jotain yhtä kamalaa kuin aikoinaan neuvostovastaisuus. Se vain paheni ja paheni, kunnes koko Neuvostoliitto kaatua kupsahti siihen.

Sitten luin Kainuun Sanomista yliopistotutkija Marja Tiilikaisen syntetisoituneen analyysin, että somalit ovat valtava resurssi Suomelle.

Niin he olisivat tietenkin Tuurinperällekin. Olen yrittänyt kaikkeni. Kohta kaksi vuotta sitten ja ylikin esitin hylätyn meijerirakennuksen kunnostamista somalikeskukseksi somaleiden suurperheille. Hanke ei vain etene. Olen viimeksi pyytänyt Paavo Arhinmäeltä jättiapurahaa hankkeen eheyttämiseksi, mutta Paavo ei myönnä, vaan sanoo, että somaleita tarvitaan nimenomaan pääkaupunkiseudulla valtavana eheyttävänä resurssina ja ettei tätä resurssia riitä Tuurinperälle niin valtava resurssi kuin se onkin.

Ja kuten näette, siinä se vanha meijeri edelleen kököttää tyhjillään somaleiden valtavia eheyttäviä resursseja odottamassa. Sinne ei johda edes minkäänlaisia jalanjälkiä. Yksikään resurssi ei ole siellä koko talvena käynyt.

Minäkään en pysty tätä yksin päättämään, vaikka Tuurinperän isäntä olenkin, vaan tarvitsisin siihen valtiovallan myötävaikutusta.

Mutta kun ei niin ei. Pitäkää, perhana, resurssinne.

Ajatuksiani kirkon kehittämisestä

Vaikka olenkin uskonnoton ja kirkoton, minulla on ajatuksia kirkon kehittämisestä. Uutta pontta ne saivat tänään, kun luin uutisen, että lestadiolaiset pudotettiin vaalilistalta.

Mielestäni kirkosta pitäisi ajaa ulos kaikki sopimaton aines ja tehdä siitä suvaitsevaiston sateenkaarikirkko, jolle seksuaaliset vähemmistöt ja muslimit olisivat sydämen asia prioriteettilistan ykkösenä  loppumattoman siunaamisen kohteena.

Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka minäkin palaisin kirkon helmoihin. Erosin nuorena kirkosta paljolti siksi, että minua sapetti sen vanhoillisuus, suoranainen taantumuksellisuus.