17. heinäkuuta 2009

Pari päivää ilman

Olin pari päivää ilman nettiviestintää. Luulin jo kuolevani, kun netti ei vain auennut.

Mainostan sen verran että se oli Kyrönmaan markkinointi-niminen firma Laihialta, joka tämän vian minulle korjasi kohtuuhintaan. Sain sieltä asiantuntevaa palvelua tietokoneongelmiin.

Ainoa puute oli se, että viankorjaaja oli nuori mies. Olisin mieluummin katsellut nuorta naista.

15. heinäkuuta 2009

Saisipa edes hetkeksi rauhan homoilta

Olen järkyttynyt, että Liettuan parlamentti on kieltänyt sukupuoliyhteyttä esittävät kuvat sekä kiroilun.

Enpä toivo samanlaista lakia Suomeen. Tietokoneen äärellä työskentely olisi todella puuduttavaa, ellei välillä voisi vilkaista sukupuoliyhteyttä esittäviä kuvia ja kiroilla.

Toivon sen sijaan, että Suomessakin säädettäisiin jonkinlainen laimennettu versio kiellosta esitellä homoseksuaalisuutta myönteisessä valossa.

Miten olisi yksi rauhoitettu päivä viikossa tai edes kuukaudessa, jolloin media ei esittele homoseksuaalisuutta lainkaan?


JK. Ollakseni tarkka huomautan, että moni media on otsikoinut Liettuan parlamentin päätöksen tyyliin: hyväksyi homosensuurin.

Viimeisen kappaleen vaihtoehtoinen ja täsmentävä muoto voi olla siis seuraava:

Voisiko media olla yhden vitun päivän viikossa tai edes kuukaudessa hiljaa homoista?

14. heinäkuuta 2009

Valkopilvet surureunoin

Suomen Keskustan sinitaivaalla purjehtivat nyt valkopilvet, tosin mustin surureunuksin. Merja Vanhanen on sanonut, että omia ei jätetä. Matti Vanhanen on kertonut loukkaantuneensa epäilyistä.

Olen tällä hetkellä sangen innostunut politiikasta. Katsoin viime yönä pariin kertaan elokuvan, joka kertoo eräästä hyvin tunnetusta poliitikosta, johon kohdistui niin suuria epäilyjä, että häntä yritettiin murhata useaan otteeseen.

Viimeinen murhayritys tapahtui 20. heinäkuuta 1944. Poliitikko selvisi siitä melkein ehjin nahoin ja vakuuttui, että itse kaitselmus oli valinnut hänet suorittamaan tehtävänsä loppuun asti. Hän teki itsemurhan 30. toukokuuta 1945 onnistuttuaan tuhoamaan maansa erittäin perusteellisesti.

Poliitikon nimi on Adolf Hitler. Uutuuselokuvan nimi on Operaatio Valkyrie.

Hitler oli kansallissosialisti eli lyhyesti natsi. Natsin määritelmä on nykyään Suomessa se, että epäilee Suomen monikulttuuristamisprojektia ja pelkää sen lopulta tuhoavan koko maan.

Tällä perusteella monet syyttävät minuakin natsiksi. Todellisuudessa olen aina ollut demokraatti. Uskon sanan- ja ajatuksenvapauteen. Epäilen kaikkia myytteihin ja mytologioihin pohjautuvia ainoita oikeita ideologioita, joita ei saa arvostella ja jotka saattavat johtaa tuhoon.

Asiasta kolmanteen. Olen myös kehitellyt tarinaa suomalaisesta miehestä, jota lähimmät omaiset, vaimo ja poika pettävät erittäin rankasti ja sitten nauravat ja pilkkaavat sekä vielä ylpeilevät teollaan.

Mies murtuu henkisesti, melkein fyysisestikin, menettää uskonsa ihmisten väliseen luottamukseen ja rakkauteen. Lopulta hän erakoituu.

Tätä tarinaa pitää vielä kehitellä.


JK. Joku voi kysyä, miksi katsoin filmin kaksi kertaa. Vastaus on seuraavanlainen. Katsoin sen ensin suomenkielisin tekstein ja sitten englanninkielisin tekstein.

Englanninkielisistä teksteistä selvisi minulle moni sellainen asia, joka olisi muutoin jäänyt hämärän peittoon, vaikka en olekaan kuulovammainen. Niistä selvisi esimerkiksi se, kuka puhuu kenelle. Käsitin vasta englanninkielisistä teksteistä esimerkiksi sen, että se oli Keitel, joka haukkui Frommia huoraksi.

13. heinäkuuta 2009

Kepu nousee sumusta

Rakennus raunioina pimeässä. Pellolla sumua. Aurinko laskee länteen. Siinä Suomen Keskustan kuva.

Puoluesihteeri Jarmo Korhonen ei aio erota vaalirahakohun takia. Korhonen korostaa noudattaneensa vaalirahoituksen järjestämisessä aina yhteistä linjaa puolueen puheenjohtajan, pääministeri Matti Vanhasen kanssa.

Ilmat ovat olleet kauniita ja kasvukausi suotuisa. Sadetta on saatu sopivasti. Kun sumu hälvenee, Korhonen ja Vanhanen seisovat edelleen paikoillaan. Ja kaikenmaailman kommentaattorit ovat jälleen erehtyneet.


Aurinko nousee taas idästä kepullekin.

Pimeälle joelle

Piti kiirettä, kun juoksin pimeälle joelle.

12. heinäkuuta 2009

Rypsipelto ja kylätie

Siinä on rypsipelto ja yksinäinen tie, jota pitkin kuljen. Ennen sen nimi oli Loukontie. Nyt se on EU-rahoitteinen luontopolku.

9. heinäkuuta 2009

Lipposilla aivan väärä eläin

Kille ja minä olemme aivan sutena ihmetelleet, miksi Lipposet ottivat lemmikikseen koiran.

Koirahan on typerä eläin, joka alistuu ihmiselle ehdottomasti. Koira on aina ihmisen nöyrä palvelija, vaikka ihminen kohtelisikin sitä huonosti.

Kissan suosion saavuttaakseen ihminen joutuu sen sijaan ottamaan mittaa omista älynlahjoistaan.

Lisäksi Päivi Lipponen on vahvasti peräänkuuluttanut suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta. Onko hän unohtanut, että koira on muslimeille saastainen eläin?

Profeetta Muhammed rakasti sen sijaan kissoja.


Kille ja minä pelkäämme nyt, että Suomen monikulttuurisuusprojekti hidastuu, kun valtakunnan johtava pariskunta on ottanut lemmikikseen aivan väärän eläimen.

Onneksi Tarja Halonen on ollut tälläkin saralla edelläkävijä.


PS. Pitää vielä lisätä, että tuossa kuvassa on aivan oikea monikulttuurinen eläin.

Tai jos pohdimme tarkemmin, se ei olekaan monikulttuurinen. Se on kyllä lähtöisin jostain kaukaa ulkomailta, mutta se on sopeutunut erinomaisesti Suomeen. Eihän sellainen voi olla oikeasti monikulttuurinen.