Kyllähän me tuan tiäsimmä

Suomalaisia syytetään usein huonosta itsetunnosta. Me emme muka osaa kehua itseämme tarpeeksi.

Mallia itsensä kehumiseen ei kuitenkaan tarvitse hakea Suomeen kaukaa maailmalta. Sitä löytyy omastakin takaa. Eteläpohjalainen trossoo on tunnettua kautta maailman.

Kille ja minä olemme esimerkiksi sitä mieltä, että ittiänsä saa kehua, kun on oikias.

Killen ilmeestä näkee, että se on pohjattoman kyllästynyt typeryyteen, talossa tällä hetkellä majailevaan kahteen nuoreen kissaan.

Meiltä olisi voinut tulla kysymään monia asioita jo etukäteen. Me tiesimme esimerkiksi, ettei Suomi mitään EU:n huippuhommaa saa. Emme tällä hetkellä edes muista, mitä hommaa Suomi haki, mutta tiesimme, ettei Suomi sitä saa.

Tiedämme myös, että Anneli Jäätteenmäki on väärässä. Jäätteenmäen mukaan Suomen tulisi tarjota tehtäviin varmuuden vuoksi sekä miestä että naista. Höpö höpö, Suomi ei saa korkeaa EU-virkaa, vaikka meiltä olisi tarjolla aivan hirveä eteläpohjalainen akka.

Nyt on lisäksi tutkittu, että väkivalta on tyttöjen mielestä ihan ok. Poikia voi lyödä aina, kun huvittaa. Meille se on ihan tuttu juttu. Kille on aina läpsinyt kolleja turpiin. Ei se ole siitä mitään huonoa omaatuntoa tuntenut.

Minä olen huomannut jo vuosia ja vuosia sitten, että naisten väkivalta miehiä kohtaan on useiden naisten mielestä ihan oikeutettua. Siihen löytyy aina selitys. Loppujen lopuksi se on miesten oma vika.

Olen vain yrittänyt eräille naisille teroittaa, ettei meitä miehiä sentään saa tappaa. Olen siitäkin saanut sovinistiepäilyt niskaani.

Olen odotellut, milloin naiset säätävät eduskunnassa lain, että miehiä saa lyödä ja tappaa. Tuskin edes kalapuikkoviiksimiehet uskaltavat sitä vastustaa. Niin pahoin he ovat tossun alla, kun lehdessä luki, että joku heistä oli vilkaissut naisen tissejä eduskunnan hississä. Se nyt sentään oli aivan hirveä rikos.

Killeltä ja minulta voi tulla kysymään monia asioita etukäteen, jos haluaa esimerkiksi säästää tutkimusrahoja tai välttyä tekemästä epäonnistuneita kokeiluja.

Laskutamme kohtuullisesti. Mottomme on: Kyllähän me tuan tiäsimmä.

Hesari ja somalit valaisivat päivän

Päivä on ollut marraskuisen ankea. Miten synkkä se olisi ollutkaan ilman Hesarin uudistumista? Sen ansiosta se on tuntunut melkeinpä valoisalta. Hesari ei onneksi ole uudistunut liikaa niin, että se vaikuttaisi oudolta.

Hesarin uudistumista tuskin edes huomaa, koska sen terävä suoraan yhteiskunnan keskeisiin ongelmiin paneutuva raportointikyky on säilynyt ennallaan. 

Hesari tarkastelee uudistuneena terävästi valtavaa ongelmaa, ettei Helsingin kaupunki kykene järjestämään riittävästi asuntoja somalien suurperheille.

Helsingissä suurten perheiden asuntoja on kehnosti tarjolla.

Kun perheessä on jopa 20 jäsentä, isoimmatkin asunnot käyvät ahtaiksi. 

Helsinki on herännyt ongelmaan myöhässä, sillä kaupunginhallitus määräsi vasta viikko sitten kaupungin maankäyttö ja asuntosuunnittelusta vastaavat virkamiehet laatimaan maahanmuuttajien asunto-oloja pohtivan toimenpideohjelman. 

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Muutama viikko sitten saimme lukea uutisen, että somalinuoret haluavat muuttaa pois Suomesta. Moni jo pelkäsi, että somalit loppuvat Suomesta  kokonaan.

Nuoret usein  uhkailevat kaikenlaista.  Kaikki eivät tietenkään toteuta uhkaustaan ja jätä Suomea. Meidän on silti nöyrästi tunnustettava, että osa somalinuorista varmaankin aikanaan jättää Suomen, vaikka tekisimme kaikkemme, ja mehän teemme.

Siksi oli ilahduttavaa lukea, että Suomeen on tulossa tuhansia ja  tuhansia somaleita ja että ulkomailla on jopa parintuhannen somalin jono, joka odottaa pääsyä Suomeen. Helpotuksen huokaus: Somalit eivät todellakaan meiltä lopu.

Minua hieman kismittää, että kaikki somalit haluavat asettua Helsinkiin. Minua kismittää sekin, että Helsinki heitä niin kovasti hamuaa. Ymmärrän toki, ettei Helsinki voi uskottavasti kehittyä Suomen metropolina ilman suuria somaliperheitä.

Elättelen kuitenkin toivetta, että edes yksi todella suuri somaliperhe voisi asettua tänne meidän pitäjään.  Kiertelin katselemassa heille sopivaa asuintaloa. Löysin vanhan osuusmeijerin.

Se on rakennnettu vuonna 1937. Se on ollut tyhjillään jo kauan ja on hieman ränsistynyt, mutta ripeällä toimeen tarttumisella siitä saisi nopeasti kunnostettua oivan asuintalon.

Se sijaitsee kauniilla paikalla joen rannalla sillan kupeessa. Ainoana varjopuolena on, että lähellä on ristikirkko, jonka tornissa seisoo risti. Se saattaisi loukata somaleita, mutta ehkä kirkko voitaisiin hyvän yhteishengen nimissä kokonaan hävittää. Siitä on vaikea muokata moskeijaakaan, koska rakennus on ristinmuotoinen. Uskon, että tällaiset ongelmat ovat kuitenkin vähäisiä.

Vanha meijeri sopisi suurperheen asuintaloksi hyvin, koska molemmat ovat maidontuotannon kanssa tekemisissä.  Meijerin perinteet tavallaan jatkuisivat.

Meijerin korkea torni pitäisi ilman muuta säilyttää. Se symboloisi suurperheen kasvupotentiaalia ja tosimiesten potenssia.

Saamme edelleen rakastaa Juttaa

SDP:n puoluevaltuuston kokous taisi olla Seinäjoella mediapoliittisesti sangen onnistunut. Media on antanut siitä kohtuullisen myönteisen kuvan. Näin olen päätellyt vilkaistuani netistä paria uutista. Televisiosta en sentään viitsinyt kokousuutisia katsoa.

SDP on nyt niin kuin talvinen päivä, joka alkaa Jutta Urpilaisen ihanassa seurassa lämmetä kohti kevättä. Silloin SDP:n puoluekokous Joensuussa valitsee Jutan toisen kerran puolueen puheenjohtajaksi.

Demarit lähtevät Jutta keulakuvanaan maaliskuun 2011 eduskuntavaaleihin. Jos suomalaiset äänestävät demareita oikein kiltisti, he saavat Jutasta seuraavan pääministerin. Jutta on luvannut itsekin olla nöyrä. Hän ei enää kuvittele, että pystyisi puoluejohtajana yksin ihan kaikkeen.

Toiset demarit alkavat nyt niin ikään tukea Juttaa, eivätkä enää vain sivusta seuraa ja naureskele, kun Jutta töppäilee. Tämä kai tarkoittaa sitä, ettei Jutta enää esiinny kovin paljon televisiossa munaamassa demareita, vaan demareiden äänitorvena alkaa yhä enemmän esiintyä vaikkapa Eero Heinäluoma, jolta saamme kuulla sulosointuja. Jutta esiintyy lähinnä vain silloin, kun kansa haluaa jotain suloista nähtävää.

Demarit lupaavat verottaa rikkailta rahat pois. He eivät tietenkään ole laskeneet, lisääkö vai vähentääkö tämä valtion verotuloja, vaan pääasia on, että se vetoaa kateellisiin suomalaisiin ja lisää demareiden ääniä.

SDP:n sivuilla on sangen paljon tekstiä puoluevaltuuston kokouksesta. En ole niitä juuri viitsinyt lukea, koska ne näyttävät niin tylsiltä.

Maahanmuutosta demarit eivät tainneet sanoa Seinäjoella paljon mitään, vaikka aihe onkin melkein kaikkien muiden huulilla. Luulenpa, että he ovat siitä koko lailla hiljaa seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka. He eivät oikein voi sanoa, että Suomi on saatava ihania mamuja täyteen, koska se veisi ääniä. He eivät voi sanoa, että maahanmuuttopolitiikkaan olisi saatava jotain järkeä, koska se olisi rasismia. Kaiketi he ovat siis siitä viisaasti hiljaa, kun eivät voi sanoa siitä mitään.

Ai niin, piti vielä kehua itseäni, että pari päivää sitten tekemäni tilannearvio oli oikeaan osunut.

JK. Eero Heinäluoma oli jo tänä aamuna ylistämässä Juttaa ja SDP:n rivien tiiviyttä MTV:n Huomenta Suomessa. 

- Muutos on käynnissä, ja se joka haluaa päästä kärkeen muutoksessa, sen täytyy antaa uskottava vaihtoehto, sanoi Heinäluoma.

Niin, eihän demareilta puutu enää kuin se, että Jutan ja SDP:n täytyy olla uskottava vaihtoehto myös äänestäjille.
 
Ei riitä, että muutama kymmenen keskeisintä SDP:n jäsentä tukee nyt Juttaa ainakin ulkonaisesti.

JK 2: SDP on kokonaan unohtanut asuntopoliittisesta kannanotostaan erityismaininnan siitä, että somalien suurperheet tarvitsevat Helsingistä asuntoja.

Matti Vanhasen hulppea talo on tyhjillään Nurmijärvellä. Olisikohan se liian kaukana Helsingistä somaliperheen asua? Talon lähellä on kuitenkin helikopterikenttä, jolta maamme kunniavieraita ja/tai kunniakansalaisia voitaisiin nopeasti kuljettaa kauppaan ja diskoon.
 
SDP voisi vaatia Vanhasen taloa luovutettavaksi somaliperheelle.

Ihan pöljä Cloverfield

Lauantai-iltani meni pilalle, koska valitsin katsottavaksi elokuvan Cloverfield, joka osoittautui ihan pöljäksi.

Se oli eräänlainen teinien kotivideo New Yorkia tuhoavasta hirviöstä. Minä luulin sitä viihdyttäväksi pätkäksi, jossa Nykkiä tuhotaan nykyaikaisin erikoistehostein.

Olin siis kohtalokkaasti väärässä. On hieman outoa, että tällaisia kotivideoita tuotetaan DVD:lle ihan Suomeen saakka ja että R-kioski ottaa niitä vuokrattavaksi tyhmille kuluttajille.

Kotelon kannessa ei edes ollut minkäänlaista varoitusta.

Katselin filmin loppuun pikakatselulla. Aikaa 1 h 21 min pituisen filmin selaamiseen kului ehkä vartti.

Nyt minua vain vaivaa, oliko filmi ehkä suurikin taideteos ja olenko täysin pudonnut nykyajan vauhdista.

Kissat syrjivät kapteeni Nemoa

En minä aivan hullu kissaihminen ole. Perheeseemme kuuluu myös espanjanvesikoira nimeltään kapteeni Nemo.

Nemo on vielä vanhanakin leikkisä ja innokas ottamaan palloa kiinni. Valitettavasti siitä ei saa niin hyviä kuvia kuin kissoista. Tästäkin kuvasta jäi puoli päätä pois.

Nemo olisi innokas leikkimään myös kissojen kanssa, mutta kissat eivät välitä leikkiä sen kanssa. Se on kai jonkinlaista syrjintää kissojen taholta.

Kissojen pitäisi lukea Vihreää Lankaa ja Kansan Uutisia, jotta pääsisivät irti toisenlaisten olentojen syrjimisestä ja oppisivat päin vastoin palvomaan niitä.

Nemo on joka tapauksessa paljon hienompaa rotua kuin kissat, jotka ovat vain jotain sisäsiittoista maatiaisrotua.

JK. Pitkäkarvaisena Nemo on lutunen, mutta kissojen mielestä pöljä.

Söpö?

Olenko mä söpö, vaikka olenkin harmaa hiirulainen ja inisen?

Jutasta tulee pääministeriehdokas

Minua usein hämmästyttää oma poliittinen hoksnokkani, suorastaan nerokas poliittinen arviointikykyni.

Tiedän nyt jo esimerkiksi sen, että Jutta Urpilainen valitaan uudelleen SDP:n puheenjohtajaksi ensi toukokuun puoluekokouksessa ja että demarit ratsastavat Jutalla vuoden 2011 eduskuntavaaleihin.

Tämän kaiken olen päätellyt syrjään vetäytyneenä kaikesta vilkaisemalla vain silloin tällöin nettiä.

Tapasin muutama päivä sitten erään aktiividemarin ja huomautin hänelle, että te sitten valitsette Jutan uudelleen puheenjohtajaksi ensi toukokuussa ja menette hänen johdollaan eduskuntavaaleihin.

Hän torjui kiihkeästi ja väitti, että Jutta vaihdetaan toukokuussa. Hän ei tiennyt tositilannetta, vaikka käykin valtuustoryhmän ja puolueosaston kokouksissa. Minä tiedän,  ettei vaihdeta, vaikka käyn vain K-kaupassa ja R-kioskilla.

En tietenkään kysele K-kaupassa ja R-kioskilla, pitäisikö Jutta vaihtaa. Useimmat varmaan vastaisivat, että pitää.

Perustan arvioni tilannearvioon. Demarit eivät voi jatkuvasti vaihtaa puheenjohtajaa. Eero Heinäluoma on ollut jo. Erkki Tuomioja on liian vanha. Näitä perusteluja riittää. Ei ole muita kuin Jutta.

Jutta myöntää erheensä ja harha-askeleensa. Samalla demarimiehet saavat otteen hänestä. Jutta saa jatkaa. Hän on demareiden pääministeriehdokas vuoden 2011 vaaleissa.

Tietenkin hieman säälittelen aktiividemareita, jotka käyvät kaikissa mahdollisissa demarikokouksissa ja lukevat kaikki mahdolliset jäsenkirjeet, mutta eivät silti tunne tositilannetta. Tulisivat kysymään minulta.

On kovin onnetonta, etten minäkään tällä hetkellä kykene arvioimaan, miten Jutta pärjäisi pääministerinä.

Niin, ja Matti Vanhanen valitaan ilman muuta ensi kesänä uudelleen Suomen Keskustan puheenjohtajaksi. Se on suurelta osin Ari Korvolan ja Silminnäkijä-ohjelman ansiota.

En tiedä, millaisen journalistipalkinnon Korvola saa ohjelmastaan. Hän ei toisaalta ole vielä riittävän ansioitunut. Ehdotan, että hänen pitäisi esiintyä päivä kepulaisena vaikkapa Hesarin toimituksessa ja tehdä sitten reppari kokemuksistaan. Jos hän siinä onnistuu, ehdotan Suomen Pulitzeria.

Tämä tuli vain äkkiä mieleen. Toinen vaihtoehto on, että hän esittäisi maahanmuuttokriittistä vihreiden naisten kokouksessa. Ideoitahan riittää. Hän voisi esittää kissaa koiralauman keskellä.

Keksikää jotain!